Kompostilla tarkoitetaan eloperäistä ainetta, jota mikrobit ja muut hajottajaeliöt hajottavat. Kompostoituessaan eloperäinen aines hajoaa vedeksi, ravinteiksi, hiilidioksidiksi ja humukseksi. Se on luonnon tapa järjestää aineen ja ravinteiden kierrätys hävikkiä synnyttämättä. Jätteen kompostointi on hygienisoiva prosessi, jonka aikana raaka-aineesta poistuvat mahdolliset taudinaiheuttajat sekä esimerkiksi rikkakasvien siemenet. Oikein järjestetyn kompostoinnin tuloksena on siis ravinteikasta, orgaanista massaa, joka antaa esimerkiksi mullalle mustan värin ja muhevan rakenteen.

Mineraalilannoitteella tarkoitetaan sellaisia lannoitevalmisteita, jotka valmistetaan louhien tai kemiallisesti ”neitseellisistä” luonnonvaroista. Mineraalilannoitteiden etuna on niiden nopea liukenevuus ja tiivistetty rakenne, joilla saadaan nopeasti toivottuja vaikutuksia kasveille. Koska mineraalilannoitteet ovat erittäin tehokkaita, suositellaan niitä käytettävän maltillisesti. Liikalannoitus lisää ravinnevalumien riskiä, eikä hyödytä kasvejakaan.

Biohiili on pyrolyysillä eli kuivatislauksella valmistettavaa hiiltä. Biohiilen raaka-aineeksi kelpaa periaatteessa mikä tahansa eloperäinen aines, mutta yleisimmin jatkokäyttöön hyväksytään eri puulajeista valmistettua hiiltä. Kasvualustatuotannossa sekä alan tutkimuksissa biohiili kiinnostaa lähinnä sen ilmakehästä hiiltä sitovien ominaisuuksien vuoksi. Sitä lisätään toisinaan maahan myös epäpuhtauksia suodattamaan. Tavanomaisesti biohiiltä lisätään tuotteistettuun kasvualustaan 5-20 prosenttia, ja mahdollisuuksien mukaan voidaan valita tietystä puusta tuotettua biohiiltä tuomaan tietynlaisia ominaisuuksia kasvualustaan.

Kasvualustan orgaanisella aineksella tarkoitetaan siinä olevia kasvi- ja eläinperäisiä, eri hajoamisasteisia aineita. Orgaanista ainesta maassa muodostavat esimerkiksi lakastuneet lehdet, eläinten jätökset ja oksat, joita maan hajottajaeliöt pilkkovat mm. ravinteiksi ja humukseksi. Maan orgaaninen aines toimii hajottajaeliöiden ravintona ja elinympäristönä, joka parantaa maan rakennetta, vedenpidätyskykyä ja esimerkiksi mykorritsojen toimintaa. Orgaanisesta aineksesta puhutaan myös maanparannusaineena, sillä saviseen, köyhään maahan lisättynä se tekee maan ominaisuuksista suosiollisemmat kasvien menestymiselle. Tuotteistetuissa kasvualustoissa orgaaninen aines on yleensä turvetta, kompostia tai esimerkiksi maatunutta kuorta.

pH-asteikkoa käytetään ilmaisemaan kasvualustan happamuutta. pH:ta mitataan asteikolla 1-14, jossa luvut 1-6 ovat happamia, 7 on neutraali ja 8-14 emäksisiä. Kasvualustassa pH kertoo maan happamuudesta ja kalkitsemistarpeesta. Kasveille otollisin pH vaihtelee hieman kasviryhmittäin, esimerkiksi havut viihtyvät parhaiten happamassa maassa (pH 4,7-5,5). Suurin osa kasveista viihtyy kuitenkin maassa, jonka pH on noin 6-7. Jo parin pykälän ero pH:ssa merkitsee melko suurta eroa kasvien elinoloissa – esimerkiksi kasvin ravinteiden otto maasta vaikeutuu liian happamassa maassa, jolloin lannoitteen lisäksi tarvitaan myös kalkkia.