Rajatorpan koulu Vantaalla sai ympärilleen luontopohjaisen oppimisympäristön. Asvalttia on korvattu puilla, niityillä, marjapensailla ja hiekkakäytävillä.
Luonto tulee yhä tärkeämmäksi osaksi koulujen oppimisympäristöä. Vuonna 2020 valmistunut Rajatorpan alakoulu on hyvä esimerkki tästä.
– Säilytimme mahdollisimman paljon vanhalla koulun pihalla olleita elementtejä. Pihan kulmauksen metsikkö oli opettajien ja oppilaiden suosikkipaikka ja saimmekin säilytettyä metsikön ja muita isoja puita. Toimme pihaan uusia luonnonmukaisia materiaaleja, kuten niittyalueita ja naapuritontilta kaadettuja poppelinrunkoja, maisema-arkkitehti Inkeri Niskanen Nomaji maisema-arkkitehdit Oy:stä kertoo.
Oppilaat pääsivät työpajoissaan ideoimaan sekä piha-aluetta että koulurakennusta. Apuna olivat 3D-mallit ja virtuaalilasit.
– Oppilaiden ja opettajien kanssa suunnittelimme pihalle oppimista tukevaa välineistöä ja paikkoja. Tavoitteena oli löytää monipuolisia mahdollisuuksia oppimiseen leikin ja liikunnan avulla.
– Tasaisen pihan sijaan maastonmuotoihin luotiin vaihtelevuutta hyödyntäen purkamisesta ja rakentamisesta syntyneitä maamassoja sekä puretun koulun kellariin johtanutta syvennystä. Mielikuvitukselliset muodot ja värit tekevät pihasta tunnistettavan ja innostavan ympäristön, Niskanen kuvailee.
Pihalle jätettiin pelikenttien ja leikkivälineiden lisäksi puustoisia alueita vapaamuotoiseen leikkiin, seikkailuun ja rakenteluun. Materiaaleissa suosittiin luonnonmateriaaleja. Istuimina toimivien poppelinrunkojen lisäksi pihalle jätettiin maakiviä. Leikkivälineiden turva-alustaksi valittiin lehtipuusta tehty turvakate.
– Pihan suunnittelussa huomioitiin myös sen käyttö iltaisin. Pihan leikkivälineet ja liikuntapaikat vahvistavatkin ympäröivän asuinalueen virkistysmahdollisuuksia, Niskanen sanoo.
Uusina kasveina pihalle istutettiin muun muassa viinimarjapensaita ja pensasmustikkaa. Puiksi valittiin nopeasti kasvavia lajeja, kuten koivuja, tuohituomia, sulkaharmaaleppiä ja pajuja. Kaikkia kasveja, samoin kuin laajalajista niittyä, voidaan käyttää opetukseen.
– Pihan ja parkkipaikan reunoille sijoitetut niittyalueet tekevät pihasta hieman kyläkoulumaisen, Niskanen hymyilee.
Ainoaksi luonnonmukaisen pihan miinuspuoleksi voi katsoa sen, että pihalta saattaa kulkeutua luonnonmateriaaleja ja hiekkaa sisälle. Pihamateriaalien kulkeutumista on vähennetty asvaltoimalla koulun sisäänkäynnin edessä olevat alueet.
Inkeri Niskanen ja Rajatorpan koulun pihasuunnittelun projektipäällikkönä toiminut Mari Ariluoma pitävät luontopohjaisen oppimisympäristön konseptia hyvänä ja arvelevat, että vastaavat oppimisympäristöt lisääntyvät ilmasto- ja ympäristötrendin vahvistuessa. Nomaji on suunnitellut luontopohjaisia oppimisympäristöjä myös Sipooseen ja Helsingin Puotilaan.
Opas luontopohjaiseen suunnitteluun
Viherympäristöliiton hankkeena on koottu luontopohjaisten oppimisympäristöjen suunnitteluun luotsaava opas. Oppaan kokoamisesta on vastannut Aalto-yliopiston lehtori, maisema-arkkitehti Emilia Weckman. Luontopohjaiset leikki- ja liikuntaympäristöt -opas löytyy Viherympäristöliiton kotisivuilta. Opas on suunnattu ympäristörakentamisen tilaajille, suunnittelijoille ja toteuttajille.
– Oppaan tarkoitus on herätellä uudenlaiseen ajatteluun. Siksi kokosimme oppaaseen hyviä esimerkkejä luontopohjaisista leikki- ja liikuntaympäristöistä Suomesta ja muista Pohjoismaista, Weckman kertoo.
Weckman on ollut aikaisemmin mukana kehittämässä kestävän ympäristörakentamisen (KESY) ohjeita. Luontopohjaiset oppimisympäristöt perustuvat paljolti KESY:n periaatteisiin, kuten paikkalähtöisyyteen.
– Oleellista on säilyttää paikalla olevaa ympäristöä ja elementtejä mahdollisimman paljon ja käyttää niitä hyödyksi osana uutta. Myös maamassojen turhaa liikuttelua pyritään välttämään. Paikallisten olojen huomioimisella tuetaan olemassa olevien luonnonprosessien elinvoimaisuutta ja jatkuvuutta.
Uudet hulevesiratkaisut ovat oleellinen osa kestävää ympäristörakentamista ja luontopohjaisia oppimisympäristöjä.
– Sadeveden talteenotto ja esimerkiksi sadepuutarhan rakentaminen ja veden tekeminen muilla tavoin näkyväksi tukevat veden kiertokulkuun liittyvää opetusta.
– Turvanormit tuovat kuitenkin omat hankaluutensa hulevesien käsittelyyn. Koulujen pihoilla olevat matalatkin hulevesipainanteet pitäisi monen kunnan ohjeistusten mukaan aidata, mikä tuo lisäkustannuksia rakentamiseen. Tanskassa ja Norjassa vesiaiheita näkee koulu- ja päiväkotipihoissa. Tästä voisi meillä ottaa mallia, Weckman kannustaa.
Myös pihan kasvillisuus voidaan valita oppimista tukevaksi. Sen lisäksi, että säilytetään vanhaa kasvillisuutta, valitaan paikalle sopivia luontaisia kasvilajeja ja suositaan dynaamista kasvillisuutta, kuten hiljalleen kehittyviä niittyjä. Pihalle voidaan tehdä myös hyötypuutarha ja hyönteishotelleja.
Weckman toivoo, että päiväkotien ja koulujen pihoille varattaisiin nykyistä enemmän tilaa. Se helpottaisi suunnittelutyötä.
– Pihojen mitoitusohjeita tulisi päivittää. Monissa kaupungeissa ohjeistus neuvoo varaamaan vajaat kymmenen neliömetriä ulkoalueita oppilasta kohden, mutta tähänkään ei suurempien kaupunkien keskusta-alueilla päästä. Pohjoismaisten tutkimusten mukaan piha-alueiden mitoituksen tulisi olla kolme kertaa väljempi, jotta luontopohjaisille ratkaisuille olisi tilaa.
Myös valmiiden leikkivälineiden ekologinen kestävyys ja pitkäikäisyys ovat osa luontopohjaisuutta. Opas suosittelee, että kaikissa materiaalivalinnoissa ja leikkivälineiden valmistuksessa aletaan ottaa huomioon elinkaarinäkökulmaa.
– Käytännön syyt, kuten kulutuksenkestävyyteen liittyvät haasteet ja esimerkiksi turva-alustojen esteettömyysvaatimukset, ovat vieneet materiaalimaailmaa keinotekoiseen suuntaan. Näitä ratkaisuja tulee jatkossa pohtia, Weckman painottaa.
Luontopohjaisten oppimisympäristöjen yleistymistä on Weckmanin mukaan joissain tapauksissa hidastanut koululaisten vanhempien asenteet. Kaikissa kodeissa ei pidetä siitä, että koululaisen vaatteet likaantuvat pihaleikeissä.
– Mikrobialtistus päivän leikeissä toisaalta tukee lasten terveyttä ja voi sairastelujen vähenemisen kautta helpottaa perheiden arkea, Weckman muistuttaa.
Allianssihanke
Allianssi on avoin ja yhteistoiminnallinen hankemalli, jossa tilaajat, suunnittelijat ja toteuttajat toimivat yhteisellä projektiorganisaatiolla. Avoin yhteistyö lisää läpinäkyvyyttä ja innovaatioita, vähentää ongelmia ja tuo kustannus- ja aikataulusäästöjä. Voitot ja tappiot jaetaan toteuttajien kesken. Allianssimalli sopii erityisesti isoihin hankkeisiin, joissa on paljon haasteita ja sidosryhmiä. Mallia käytetään nykyään paljon myös muussa julkisessa rakentamisessa.
Julkaistu Vehreä-lehdessä 2/2022
Teksti: Markku Pulkkinen, Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen