Hiilinielut ovat luonnon tai ihmisen rakentamia järjestelmiä, jotka sitovat itsessään hiiltä. Kun järjestelmä sitoo itseensä hiilidioksidia enemmän kuin vapauttaa, voidaan puhua hiilinegatiivisuudesta. Kaupunkialueilla on panostettava entistä enemmän rakennettuihin hiilinieluihin, kuten kasvikattoihin, sillä rakentaminen ja maankäyttö vähentävät luonnonmukaisten hiilinielujen, kuten metsien, määrää. Viheralueitakin lisättäessä on kuitenkin huomioitava niiden rakentamisesta syntyvät päästöt, joiden kuittaamisessa voi mennä vuosikymmeniä ennen hiilinegatiivisuuden saavuttamista. Esimerkiksi istutetulla katupuulla voi kestää noin 30 vuotta muuttua hiilinieluksi. Kaikki viheralueet eivät siis ole automaattisesti tehokkaita hiilinieluja: kasvualustan kestävä rakenne ja pitkä elinkaari ovat avainasemassa hiilen sitomisessa yhdessä viherpeittävyyden kanssa.
Kasvikattojen rooli hiilinieluina
Kasvikatto, eli kasvillisuutta sisältävä katto, voi toimia kaupunkiympäristössä hiilinieluna. Kasvikatot sitovat hiilidioksidia paitsi kasvillisuuskerrokseen fotosynteesin kautta, myös kasvualustaan. Näin ollen kasvikatot voivat merkittävästi vaikuttaa kaupungin hiilijalanjälkeen.
Kasvikatot hillitsevät tulvimista
Hiilensidonnan lisäksi kasvikatot tarjoavat monia muita ekosysteemipalveluja. Ne esimerkiksi voivat parantaa kaupunkien ilmanlaatua sitomalla hiukkaspäästöjä ja ilmansaasteita. Kasvillisuus ja kasvualusta pidättävät merkittäviä määriä sadevettä, mikä auttaa myös kaupunkialueiden hulevesien hallinnassa. Lisäksi kasvikatto voi tarjota elinympäristön suurelle joukolle lajeja, ja toimia ekologisena käytävänä tiiviisti rakennetussa kaupungissa.
Lisäksi kasvikatot parantavat kaupunkien lämpötasapainoa. Kaupunkialueilla ilmenevän lämpösaarekeilmiön taustalla ovat tiheä rakentaminen ja vähäinen kasvillisuus, mikä aiheuttaa ympäröiviä alueita korkeampia lämpötiloja. Kasvikatot lisäävät kaupunkien viherpinta-alaa, mikä puolestaan auttaa laskemaan kaupunkialueiden lämpötilaa ja vähentää siten viilennykseen vaadittavan energian kulutusta. Tämäkin toki välillisesti pienentää hiilidioksidipäästöjä.
Kasvualustan hiilensidonta
Kasvillisuuden lisäksi kasvikatoilla käytettävä kasvualusta voi sitoa hiiltä pidemmällä aikavälillä, aivan kuin muillakin kaupunkien viheralueilla. Kasvualustan elinkaaren hiilipäästöjä on mahdollista kompensoida jo heti rakennusvaiheessa lisäämällä kasvualustaan biohiiltä. Kasvualustaan lisättyyn biohiileen on sitoutunut hiiltä erittäin pitkäkestoisessa muodossa – suunnittelemalla kasvualusta yhdessä biohiilen kanssa on voidaan kompensoida jopa kaikki kattokasvualustan omat hiilipäästöt, ja siten jouduttaa kasvikattorakenteen muuttumista hiilinieluksi. Lisäksi kasvualustan laadulla on suuri merkitys kasvikaton hiilensidontaan: kestävä rakenne parantaa kasvien hyvinvointia ja pidentää kasvikaton elinikää.
Hannes Rummukainen
Hannes Rummukainen on puutarhatalouden hortonomi ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri, joka on suuntautunut kestävään ruuantuotantoon. Kekkilässä vuodesta 2018 lähtien työskennellyt Hannes keskittyy konseptoimaan ratkaisuja tukemaan ravinnekierrätystä ja kiertotalouteen perustuvaa viherrakentamista. Hänen mielestään ihmisillä on vastuu rakentaa kaupungeista elinympäristöjä, jotka kunnioittavat myös toisenlajisten asukkaiden tarpeita.