Tuomipihlajat

Tuomipihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon ja kasvavat luonnonvaraisina Pohjois-Amerikan lauhkealla vyöhykkeellä. Monikäyttöiset tuomipihlajat ovat peittäviä, terveitä ja satoisia pensaita tai pikkupuita. Monien lajien mutkittelevat oksat ovat koristeellisia ja muistuttavat kirsikkapuita.

Tuomipihlajat tekevät usein maarönsyjä, joiden avulla ne leviävät nopeastikin. Ehyet, lähes pyöreät lehdet ovat puhjetessaan punertavia, myöhemmin sinivihreitä, 3-5 cm kokoisia. Syksyllä lehdet värittyvät kirkkaan punaisiksi tai keltaisiksi.

Valkoiset, miedosti pihlajalta tuoksuvat kukat kasvavat yleensä tertussa ja ovat 1-3 cm kokoisia. Etelä-Suomessa erittäin runsas kukinta alkaa jo toukokuun lopulla, pohjoisemmassa kesäkuun alussa. Marjat ovat sinisiä tai tumman sinipunaisia ja vahapeitteisiä. Marjojen maku on mieto mustikkainen.

Tuomipihlajat ovat erinomaisia aidannepensaita ja sopivat myös yksittäis-, ryhmä-, ja taustapensaiksi.

Sirotuomipihlaja, Amelanchier laevis, on nimensä mukaisesti sirokasvuinen, 3-6 metriseksi kasvava pensas. Pensaan oksat kaartuvat kauniisti sivuille, Sirotuomipihlaja ei leviä vesoilla. Valkoisten kukkien jälkeen kehittyvät sinipunaiset marjat ovat syötäviä. Sirotuomipihlaja menestyy kasvuvyöhykkeillä I–II(III).

Rusotuomipihlaja, Amelanchier lamarckii, muistuttaa sirotuomipihlajaa, mutta on tiheäkasvuisempi ja rotevampi. Pensas haaroittuu tyvestään runsaasti ja tekee juurivesoja. Marjat ovat syötäviä. Pensas kasvaa 3-5 metriseksi. Rusotuomipihlaja menestyy kasvuvyöhykkeillä I-III.

Marjatuomipihlaja, Amelanchier alnifoli, tunnetaan myös nimellä intiaanien mustikkapuu ja saskatoon. Sen marjat ovat muita tuomipihlajia kookkaampia ja mehukkaampia. Marjat sisältävät erittäin runsaasti antioksidantteja, kalsiumia, kaliumia, magnesiumia, kuitua, beetakaroteenia ja rautaa. Pensas kasvaa noin 4-metriseksi. Marjatuomipihlaja menestyy vyöhykkeillä I-VI.

Isotuomipihlajaa, Amelanchier spicata, on käytetty paljon julkisissa massaistutuksissa ja aidanteissa. Isotuomipihlaja kasvaa 2-6 metriä korkeaksi ja leviää maavarsiensa avulla. Upeasti kukkiva ja syysväreissä loistava laji leviää ympäristöönsä valitettavasti liiankin voimakkaasti ja se onkin listattu haitallisten vieraslajien luetteloon. Sen leviämistä luontoon tulee tarkkailla, ja pensaan koristekäyttöä on sen vuoksi syytä harkita tarkasti.

Isotuomipihlaja menestyy kasvuvyöhykkeillä I-VIII eli koko maassa.

Tuomipihlajat menestyvät kaikissa valo-olosuhteissa. Varjossa kukinta ja syysväritys jäävät tosin heikoksi. Kukinta ja marjasato ovat runsainta auringossa. Tuomipihlajat kestävät hyvin tuulta, kuivuutta ja tiesuolaa.

Tuomipihlajat istutetaan Kekkilä Puu- ja pensasmultaan tai Kekkilä Puutarhamultaan. Istutusväli on lajista riippuen 80-120 cm.

Keväisin tuomipihlajat kalkitaan Kekkilä Puutarhakalkilla ja lannoitetaan Kekkilä Kevätlannoite PLUS+ -lannoitteella.

Huonosti kukkivat iäkkäät oksat poistetaan vuosittain. Pensaat voi nuorentaa myös leikkaamalla kaikki versot kevättalvella noin 20 cm:n mittaisiksi.