Tammi

Vanhan tammen tunnistaa lehdettömänäkin komeasta, paksusta uurteisesta rungostaan ja pitkistä, koukeroisista oksistaan. Tammen verson kärjessä on useita silmuja Koska lehdet kasvavat kimppuina, valoa siivilöityy maan pinnalle, ja puun alla pärjäävät muutkin kasvit. Lehden alapinta on vaaleanvihreä, joten tammi säilyy pitkään heleän vihreänä.

Puu kukkii toukokuussa lehtien puhkeamisen aikaan kellanvihrein norkoin. Pystyistä eminorkoista muodostuvat syksyllä tammen hedelmät, koristeelliset tammenterhot. Lehdet saavat kellanruskean syysvärin. Nuorissa puissa ruskeat lehdet saattavat pysyä puussa talven yli. Suomessa kasvaa yleensä 10-20 metriseksi ja se menestyy varmimmin kasvuvyöhykkeillä I–III(IV-VI).

Se tarvitsee valoisan, mieluiten aurinkoisen, paikan ja paljon tilaa. Nuorena puu sietää muiden puiden varjostusta, mutta valon tarve lisääntyy iän myötä. Se mielletään hidaskasvuiseksi puuksi, mutta se on nopeakasvuinen saadessaan syvämultaisen, savensekaisen, ravinteikkaan, kalkkipitoisen ja kosteahkon kasvualustan. Myös kuivassa maassa puu pärjää, mutta kasvu on hidasta. Jalopuistamme se on kasvualustan suhteen vaatimattomin. Puu sietää ajoittaista seisovaa vettä ja 1,5–2 metrin syvyyteen kasvava juuristo hakeutuu pohjaveteen kovan savenkin läpi. Sopiva multa on Kekkilä Puu- ja pensasmulta. Taimiväli on 7–10 metriä.

Istutuksen jälkeen taimet suojataan jäniksiltä ja myyriltä, maaseudulla myös hirviltä.

Nuoria puita voi keväisin kalkita Kekkilä Puutarhakalkilla ja lannoittaa Kekkilä Kevätlannoite PLUS+ -lannoitteella.

Leikkaustarve on hyvin vähäinen. Jos se on välttämätöntä, sopiva leikkausajankohta on joko keväällä ennen kasvuunlähtöä tai keskellä kesää juhannuksen jälkeen.

Sitä lisätään tammenterhoista, jotka kylvetään syksyllä.