Runoilijanarsissi

Runoilijanarsissin lehdet ovat 3–13 millimetriä leveät, muodoltaan tasasoukat ja väriltään tummanvihreän sinivihreät. Runoilijanarsissin tuoksuva, kirjavanvärinen kukka on 3,5–7 senttimetriä leveä. Kukan valkeat kehälehdet ovat 1,5–2,5 cm pitkiä. Keskellä oleva poimuilevareunainen lisäkehä on väriltään keltainen, punainen tai oranssi. Valkonarsissin hedelmä on pallomainen kota. Runoilijanarsissit kukkivat keväällä ja alkukesällä, touko-kesäkuussa.

Runoilijanarsissit sopivat perenna-, havu-ja pensasryhmiin ja rinneistutuksiin. Hyviä, tuoksuvia lajikkeita ovat esim. ’Actaea’, ’Recurvus’, ’Albus Plenus Odoratus’, ’Plenus’ ja ’White Lady’. Laji ei juurikaan maistu kauriille, jäniksille, kaneille ja myyrille.

Runoilijanarsissit viihtyvät aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Hyvä maaperä on hiekkapitoinen, ravinteikas multamaa. Narsissit talvehtivat kasvupaikassa, joka on hyvin ojitettu eikä vesi jää seisomaan. Kasvualustaa parannetaan Kekkilä Puutarhamullalla ja Kekkilä Kukkasipuliravinteella. Savisilla mailla kasvualustaan voi lisätä Kekkilä Leikkihiekkaa ja Kekkilä Ruukkusoraa. Sipulit istutetaan syyskuussa 15-20 cm syvyyteen, 10-15 cm välein.

Varhain keväällä runoilijanarsissin istutuspaikat kalkitaan Kekkilä Puutarhakalkilla ja versojen noustessa lannoitetaan Kekkilä Kukkasipuliravinteella.

Kukinnan jälkeen lehtien annetaan kellastua rauhassa, jotta sipulit saavat kerättyä niistä voimaa seuraavaa kukintaa varten.

Ajan mittaan narsissiryhmät tulevat turhan tiheiksi, jolloin sipulit on hyvä kaivaa ylös lehtien lakastumisen jälkeen. Sipulit lajitellaan koon mukaan ja istutetaan uusiksi ryhmiksi.

Talvisin penkin päällä on hyvä olla lunta, sillä se on paras eriste pakkasta vastaan.