Rauduskoivu

Rauduskoivu on suosittu yksittäisenä pihapuuna, mutta sopii myös ryhmä- ja kujannepuuksi. Puun runko on puhtaanvalkoinen, vanhemmissa puissa pystysuuntaan halkeileva ja mustakaarnainen. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu ja menestyy kasvuvyöhykkeillä I–VIII.

Leveälatvuksisena puuna rauduskoivu vaatii runsaasti tilaa ympärilleen, ja onkin kauneimmillaan vapaasti kasvavana. Oksat ovat pitkät ja kärkiosistaan riippuvat. Sitä kutsutaankin usein riippakoivuksi.

Yksikotinen: eminorkot ovat pystyt ja 2 cm pituiset ja hedenorkot ovat 5-6 cm pituiset ja riippuvat.

Kukkii toukokuussa pian lehtien puhjettua. Lehtien syysväri on himmeän oranssinkeltainen. Viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla tuoreessa tai kuivassa hiekka- ja moreenimaassa. Rauduskoivu viihtyy hieskoivua paremmin kuivassa maassa, mutta se sietää ajoittain seisovaa vettäkin.

Nopeakasvuinen juuristo leviää laajalle ja kuluttaa ympäristöstään ravinteita ja kosteutta estäen muiden kasvien menestymisen. Istutetaan Kekkilä Puutarhamultaan tai Kekkilä Puutarhamultaan ja taimiväliksi jätetään 5-7 m.

Koivuja leikataan mahdollisimman vähän, lähinnä kuolleita oksia poistetaan. Leikkaus tehdään mieluiten elokuussa, sillä puulla on runsas mahlavuoto kevättalvella ja keväällä. Rauduskoivun runko vaurioituu ja lahoaa herkästi kolhuista eikä kerran rikkoutunut valkoinen tuohi kasva ennalleen.

Rungon ympärille voi rajata suojaavan katealueen Kekkilä Puutarhakatteella tai kuivuutta kestävillä, sitkeillä maanpeiteperennoilla, kuten rönsyansikalla.

Vanhemmilla koivuilla rajaus ja aluskasvillisuuden istuttaminen tehdään varoen maanpinnan tasoon, sillä koivu ei pidä juuristoalueen maantäytöstä.

Raudus- ja hieskoivun erottaa kesäaikaan lehtien muodosta: rauduskoivun lehti on kolmio tai neliö, kun taas hieskoivun lehti on pyöreämpi. Rauduskoivun lehti on jo nuorena kovapintaisempi kuin nukkaisen hieskoivun.