Pitsilehti

Pitsilehdet kuuluvat akanttikasvien heimoon. Luonnossa pitsilehteä tavataan Etelä-Amerikassa, Perussa. Luonnonvaraisena se kasvaa metsänpohjan rönsyilevänä maanpeitekasvina.

Huonekasvina kasvi jää noin kymmenen sentin korkuiseksi. Lehdet ovat 5-6 cm pitkät ja 3-5 cm leveät. Varret ovat hauraat. Alkuperäiset lajit voivat kukkia keväisin keltaisin huulikukin, mutta jalostetut lajikkeet eivät kuki. Pitsilehteä käytetään näyttävä yksittäiskasvina tai pohjakasvina ryhmässä.

Pitsilehti viihtyy parhaiten hajavalossa tai puolivarjossa, suojassa suorassa auringonpaisteelta. Liian valoisassa kasvin koristeelliset lehtisuonet haalistuvat. Pitsilehti pitää kosteasta ja lämpimästä ilmasta. Se on herkkä vedolle.

Pitsilehti viihtyy ravinteikkaassa kasvualustassa, jossa on hyvä salaojitus. Juuristo on pieni, joten kovin suurta ruukkua pitsilehti ei tarvitse. Ruukku saa mielellään olla laakea, multakerrokseksi riittää 5 cm. Keväisin mullanvaihdossa käytetään Kekkilä Kukkamultaa ja läpäisevyyttä parannetaan Kekkilä Ruukkusoralla tai Kekkilä Orkideamullalla.

Pitsilehteä kastellaan kohtuudella. Kasvualustan tulee olla aina tasaisen kostea, muttei koskaan liian märkä. Mullan täydellinen kuivuminen käpristyttää ja kuihduttaa lehtiä ja märkyys mädännyttää varret. Keväästä syksyyn pitsilehteä lannoitetaan parin viikon välein Kekkilä Kasviravinteella tai Kekkilä Vihrekasviravinteella.

Lehtiä sumutellaan silloin tällöin. Etenkin talviaikaan huoneilman kuivuessa ilmankosteudesta kannattaa pitää huolta. Kasvi sijoitetaan kauemmas lämpöpatterissa ja sumutellaan usein.

Pitsilehti pysyy tuuheampana, jos sitä latvoo säännöllisesti. Kasvia voi uusia latvapistokkaista, joissa on 3-4 lehtiparia. Vesilasissa juurrutetut pistokkaat istutetaan Kekkilä Kukkamultaan.