Orkidea

Helppohoitoisia kasveja ovat mm. perhoskämmekät, tuoksunystykämmekkä ja tiikerikämmekkä. Viljeltävissä sen kukat ovat pääosin suuria ja pitkään kestäviä. Kasvin nahkeat lehdet muodostavan ruusukkeen ja juuristo on mehevä.

Eri lajeissa on lukuisia erimuotoisia ja -värisiä kukintoja. Kukat voivat olla valkoisia, keltaisia, punaisia, vaaleanpunaisia, vihreitä, liloja, monivärisiä, kirjavia jne.

Viihtyvät valoisassa ja hajavaloisessa paikassa ja lämpimässä, vedottomassa kasvupaikassa. Paahdetta ne eivät kestä. Suurin osa viihtyy rouheassa, ilmavassa kasvualustassa, joka kuitenkin pidättää vettä. Kasvit voi istuttaa Kekkilä Orkideamultaan tai Kekkilä Viherkasvisoraan.

Koska suku on todella laaja ja niillä on omat erityistarpeensa ja käyttäytymisensä hoidon ja lepokauden suhteen, kannattaa hoito-ohjeet aina tarkistaa lajikohtaisesti.

Parhaiten epifyyttiorkidean kastelutarpeen näkee läpinäkyvästä ruukusta. Kuiva juuri on hopeanharmaa ja riittävästi vettä imenyt juuri on kirkkaanvihreä. Normaali kasteluväli vaihtelee ja sopiva aika kannattaakin katsoa juurista. Siihen vaikuttavat huonelämpötila, valo, kasvualustan tiiviys ja ruukun koko.

Helppo tapa riittävään veden saantiin on upottaa orkidearuukku kasteluveteen puoleksi tunniksi. Niiden annetaan kuivahtaa kastelujen välissä. Kasvi lannoitetaan Kekkilä luonnonmukaisella Orkidearavinteella. Kasteluun käytetään kalkitsematonta, seisonutta vettä tai sadevettä. Jos kasvin lehdet varisevat, on syynä joko liikakastelu tai se, että kasvin kasvupisteeseen lehtien keskelle on jäänyt vettä seisomaan.

Kasvit pitävät suuresta ilmankosteudesta. Ilmaa kasvin ympärillä kannattaa kosteuttaa hienolla vesisumulla. Liian lähelle patteria sijoitettu kuivattaa helposti nuppunsa ja varistaa kukkansa.

Kesäksi ne voi siirtää ulos puolivarjoiseen paikkaan. Takaisin sisälle ruukut nostetaan hyvissä ajoin ennen ilmojen kylmenemistä. Uudet kukkavanat alkavat kehittyä pian uudestaan sisälle päästessään.