Merikaali

Merikaali eli euroopanmerikaali on monivuotinen, luontaisesti merenrannoilla kasvava vihanneskasvi. Suomessa merikaalia kasvaa harvinaisena Suomenlahden rannikolla, erityisesti lounaisrannikon saaristossa.

Merikaalilla on kalju, paksu ja monihaarainen varsi. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia. Merikaalin sinivihreät lehdet ovat möyheät, suuret, 20–50 cm pitkät. Lehdet ovat päältä vahakerroksen peittämät. Nuorten lehtien alapinta on sinipunainen. Lehtilapa on poimuinen ja hammaslaitainen tai liuskainen. Kukinto on runsashaarainen terttu, jossa on runsaasti pieniä, 6–9 millimetriä leveitä valkoisia kukkia. Kukinto on näyttävä, valkoiset kukat tuoksuvat medelle ja houkuttelevat runsaasti pölyttäjähyönteisiä. Suomessa merikaali kukkii kesä-heinäkuussa.

Merikaali viihtyy aurinkoisella, syvämultaisella, hiekkapitoisella ja ravinteikkaalla kasvupaikalla. Kasvualusta ei saa olla hapan, pH:n tulisi olla yli 6. Sopiva multa on Kekkilä Puutarhamulta. Taimet istutetaan 40 cm välein.

Merikaalia voidaan viljellä siemenistä tai valmiista pikkutaimista, joita löytyy hyvin varustetuista puutarhamyymälöistä.

Siemenet voidaan kylvää suoraan avomaalle maan lämmettyä, mutta 5-6 viikon esikasvatus aikaistaa satoa. Sato valmistuu 4 kk:ssa. Kun merikaalia viljellään monivuotisena, istutusvuoden jälkeen annetaan kasvaa kaksi kasvukautta, jotta taimet kestäisivät sadonkorjuun aiheuttaman rasituksen.

Kasveista poistetaan alkukesästä ilmaantuvat kukinnot. Rikkakasvit kitketään huolellisesti. Merikaalia voi lannoittaa Kekkilä Luonnonmukaisella kasvimaalannoitteella kasvukauden aikana. Rakkoleväkate on hyväksi, sitä voi kerätä meren rannoilta.

Kastelu meri- tai suolavedellä antaa vihannekselle hienon aromin.

Sama kasvusto tuottaa satoa n. 6-10 vuotta. Lehtiä otetaan tasaisesti ulkoreunoilta, kerääminen kiihdyttää vain kasvua.

Herkullisinta syötävää ovat nuoret, vaaleanvihreät merikaalin versot, sillä versojen maku muuttuu vanhemmiten kitkeräksi. Merikaalikasvustot voi peittää hiekalla, oljilla tai ruukulla, jotta niiden nuoret versot jäävät lehtivihreättömiksi ja niiden maku pehmenee. Näin valkaistaessa saadaan lautaselle näyttäviä keltaisen, oranssin ja vaaleanvihreän värisiä merikaalin versoja. Nuoret versot voi syödä myös raakana. Vanhemmiten kasvin maku muuttuu kitkeräksi. Luonnonkasvejakin voi syödä.