Marjatanalppiruusut

Marjatanalppiruusu-lajikkeet on kehitetty mustilanalppiruususta ja saatu jalostuksen ansiosta kestämään hyvin pohjoisia talvia. Kestävimmät niistä selviytyvät Pohjois-Pohjanmaalla saakka. Kotimaisissa lajikkeissa on sekä korkeita ja leveitä pensaita – että matalakasvuisia alppiruusuja. Menestymisvyöhyke on lajikkeesta riippuen I-V.

Korkeita, 150-300 cm, ja leveitä lajikkeita ovat ’Pekka’, ’P.M.A Tigerstedt’, ’Mikkeli’ ja ’Helsingin yliopisto’, ’Axel Tigerstedt’, (valkoisia ja vaaleanpunaisia). Myös hennon liilanpunainen ’Haaga’ ja karmiininpunainen ’Hellikki’ ja ’Raisa’ kasvavat korkeiksi. Noin metrin korkuiseksi kasvavat vaaleanpunainen ’Kullervo’ ja kirsikanpunainen ’Mauritz’ ovat muodoltaan pyöreitä. Alle metrin korkuinen, mutta 3-4 metriä leveä ’Pohjolan tytär’ kukkii valkoisin kukin (nuput vaaleanpunaisia). Punakukkainen ’Elviira’ on alppiruusuista matalin, vain puolen metrin korkuinen.

Alppiruusut viihtyvät puolivarjoisella tai varjoisella kasvupaikalla. Paras kasvualusta on hapan, hieman turvepitoinen ja kuohkea. Kekkilä Havu- ja rodomulta on alppiruusuille räätälöity multaseos. Istutusväli on lajikkeesta riippuen 50-300 cm.

Keväisin marjatanalppiruusut lannoitetaan Kekkilä Havu- ja rodolannoitteella.

Alppiruusun juuret kasvavat lähellä maanpintaa, joten pitkinä poutakausina juuristolle on hyvä levittää ohut katekerros; esimerkiksi Kekkilä Kuorikatetta tai Kekkilä Koristekatetta. Myös matalat maanpeittokasvit suojaavat juuristoaluetta kuivumiselta. Puiden siimeksessä viihtyvät esimerkiksi kevätkaihonkukka, ja varjoyrtti. Ne ovat helppohoitoisia ja nopeakasvuisia. Kuivina poutakausina myös kastelusta on hyötyä.

Alppiruusut ovat herkkiä kevätahavalle. Ikivihreät alppiruusut haihduttavat vettä keväällä auringon paisteessa, mutta eivät saa tilalle vettä jäätyneestä maasta. Alppiruusut tulee suojata keväällä kevyesti varjostusverkoilla tai säkkikankaalla. Suojat asennetaan paikoilleen viimeistään helmi-maaliskuussa.

Alppiruusut tarvitsevat yleensä vain vähän leikkaamista. Talvivaurioita kärsineet ja kuivat oksat voi poistaa tai typistää terveeseen osaan saakka. Liian pitkät oksat voi lyhentää sopivaan oksahaaraan asti. Alppiruusua nuorennetaan alasleikkauksella läheltä maan rajaa. Kasvuun lähtö vanhemmilla oksilla on kuitenkin ilmastossamme epävarmaa.

Alppiruusun kuihtuneet kukinnot voi leikata pois. Näin kasvi ei kuluta voimavarojaan siementuotantoon.

Kevätahavan aiheuttamia vaurioita voi myös estää kastelemalla alppiruusuja aikaisin keväällä lämpimällä vedellä.

Katteena käytetty Kekkilä Koristekivi-kerros lämpenee keväällä nopeasti ja lämmittää myös alppiruusujen pinnalla olevia juuria nopeasti.