Luumu

Luumu kasvaa 2-6 metriä korkeaksi pikkupuuksi. Luumut kukkivat varhain keväällä runsain, pienin ja valkoisin kukin. Niiden maukas sato kypsyy elokuussa. Hedelmät sopivat tuorekäyttöön sekä hillojen ja mehun valmistukseen. Luumut menestyvät lajikkeesta riippuen kasvuvyöhykkeillä I-III (IV).

Luumulajikkeissa on ristipölytteisiä sekä osittain tai kokonaan itsepölytteisiä. Itsepölytteistenkin luumujen sato jää vaatimattomaksi, jos niitä on istutettu puutarhaan yksinään. Lähistölle kannattaa aina istuttaa toista luumulajiketta, sillä sato suurenee huomattavasti ristipölytyksen ansiosta. ’Yleinen Punaluumu’ ja ’Victoria’ ovat hyviä yleispölyttäjiä. Luumupuut alkavat tuottaa runsasta satoa keskimäärin 4–5 vuoden kuluttua istutuksesta.

Luumu istutetaan lämpimään, tuulilta suojattuun ja aurinkoiseen paikkaan hiekka- tai moreenipitoiseen ilmavaan, tuoreeseen, peruslannoitettuun maahan. Istutuskuoppa saa olla tilava, 80×100 cm. Sopiva multa on Kekkilä Puu- ja pensasmulta. Taimien istutusväli on noin 3-4 metriä. Taimen tuenta kannattaa tehdä istutuksen yhteydessä.

Luumulajikkeista kestäviä FinE-kantoja ovat esimerkiksi ’Sinikka’. Lajike on runsassatoinen, hillittykasvuinen luumu. Hedelmä on sininen. Puu menestyy vyöhykkeillä I–III(IV). ’Kuokkala’-lajikkeen hedelmä on pohjaväriltään keltainen ja peittyy osittain violettiin pintaväriin. Hillittykasvuinen puu menestyy vyöhykkeillä I–III(IV). ’Kuntala’-lajikkeen hedelmä on punertava ja puu menestyy vyöhykkeillä I–IV. ’Savion keltaluumu’ menestyy vyöhykkeillä I-II.

Keväisin luumupuut kalkitaan Kekkilä Puutarhakalkilla ja lannoitetaan Kekkilä luonnonmukaisella Marjalannoitteella. Heinäkuun alussa hoitolannoitus uusitaan. Elo-syyskuussa luumupuut lannoitetaan Kekkilä Syyslannoite PLUS+ -lannoitteella, mikä parantaa talvehtimista ja ensi vuoden satoa.

Luumua leikataan säästeliäästi ja varhain kevättalvella maaliskuussa tai elokuussa, sillä puu vuotaa runsaasti mahlaa keväällä. Istutuksen yhteydessä voi lyhentää mahdollisesti liian pitkää latvaversoa. Muutoin latvuksesta poistetaan vain liian tiheässä sijaitsevat, vioittuneet ja kuolleet versot. Leikkaus tehdään samalla periaatteella myös tulevina vuosina.

Ankarina pakkastalvina luumut saattavat paleltua. Luumun uusiutuminen talvivaurioiden jälkeen riippuu lisäystavasta. Mikäli luumu on omajuurinen, se kasvattaa satoa tuottavat versot menetettyjen tilalle. Jos puu on lisätty varttamalla, ei perusrungon tyveltä puskeva uusi kasvu ole alkuperäisen lajikkeen kaltaista. Varttamalla lisätyn luumun juurivesoista ei myöskään kasva emokasvia vastaavaa hedelmäpuuta.

Myyrät, kanit ja muut hedelmäpuiden kuorta ja juuria syövät eläimet uhkaavat jatkuvasti taimia. Runko ja alimmat oksat suojataan verkoilla, jotka voi pitää paikallaan ympäri vuoden.

Ennen lehtien puhkeamista versot ruiskutetaan varhaiskevätruiskutteella, joka tukahduttaa mm. talvehtivien luumukirvojen munat.