Kotipihlaja

Luonnonvarainen kotipihlaja menestyy koko Suomessa jopa tunturikoivua korkeammalla, mutta karuimmilla paikoilla siitä kehittyy pensas. Se sopii erityisen hyvin tontin reunamille luonnontilaisen ja hoidetun alueen rajalle. Pihlaja sopii tuulensuojaksi ja jopa leikattavaan pensasaitaan. Puusta tulee herkästi monirunkoinen. Kotipihlaja menestyy kasvuvyöhykkeillä I-VIII.

Korkeutta kotipihlajalle kasvaa 4-12 m korkeaksi. Kotipihlaja kukkii kesä-heinäkuussa, punaiset marjatertut kypsyvät syksyllä. Kukkia ja marjoja on paljon yleensä joka toinen vuosi. Kotipihlajan erottaa muista Suomessa kasvavista pihlajista kapealehdykkäisistä, päättöparisista lehdistä. Syksyllä pihlajan lehdet saavat ruskaväreikseen säästä riippuen keltapunaista, kirkasta punaista, tummaa punaista ja jopa lähes mustaa. Aurinkoisella paikalla lehdet muuttuvat kauniin punaisiksi.

Kotipihlaja on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen. Sitä tavataan sekä karuilla että rehevillä mailla. Kotipihlajaa istutettaessa kannattaa valita mahdollisimman valoisa ja avoin kasvupaikka. Istutukseen sopii Kekkilä Puu- ja pensasmulta. Kotipihlajat istutetaan 5 m välein.

Keväisin nuori pihlaja voidaan kalkita Kekkilä Puutarhakalkilla ja lannoittaa Kekkilä Kevätlannoite PLUS+ -lannoitteella.

Jos pihlajasta haluaa yksirunkoisen puun, kilpalatvat ja tyvivesat on poistettava. Hoitoleikkaukset tehdään varhain keväällä.

Muuten kotipihlaja ei leikkauksia tarvitse, se on kestävä ja tervekasvuinen.

Punaiset, kirpeät marjat sisältävät paljon C-vitamiinia. Niitä voi hyödyntää talouskäytössä mehuna, hillona ja hyytelönä. Marjojen happoisuus miedontuu ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Pihlajanmarjat maistuvat hyvin linnuille.