Isoposliinikukka

Isoposliinikukka voi olla köynnöstävä tai pensasmainen, joten sitä voi kasvattaa amppelissa ja köynnöskehikkoon tai kaareen tuettuna. Tummanvihreät, kiiltävät lehdet ovat vastakkaisia, vahamaisia, nahkeita ja ehytlaitaisia. Lehden pituus on noin 5-8 cm. Kukka on sarjamainen, 10-20 kukan kukinto. Hohtavan vahamaiset kukkien terälehdet ovat valkoisia tai vaaleanpunertavia, viisiteräisiä. Kukan keskuksen lisäteriökiehkura on punertava.

Kukinta kestää pitkään, keväästä syksyyn. Lämpimällä säällä kukat erittävät mesipisaroita.

Posliinikukka viihtyy valoisalla ikkunalla osittaisessa auringonpaisteessa, mutta pitkäaikaista paahdetta se ei siedä. Varjossakin isoposliinikukka menestyy, mutta ei kuki. Isoposliinikukan sijoituspaikan tulee olla vedoton. Luontaisilla kasvupaikoillaan Kiinassa, Itä-Aasiassa ja Australiassa se kasvaa epifyyttinä puiden rungoilla, joten isoposliinikukka tyytyy pieneen multatilaan ja ruukkuun. Jos ruukun koon vaihtaa liian suureksi, kukkiminen ehtyy.

Isoposliinikukka istutetaan aina samaan istutussyvyyteen kuin se on ollut. Mullaksi isoposliinikukalle sopii sekä Kekkilkä Kukkamulta että Kekkilä Viherkasvimulta.

Isoposliinikukka kastellaan kerralla läpikotaisin ja sitten mullan annetaan kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Liikakastelulle kasvi on herkkä. Jos kasvilla on nuput, kastelua lisätään niin, ettei multa pääse kuivahtamaan. Kukintaan valmistautuvaa isoposliinikukkaa lannoitetaan kahden viikon välein Kekkilä Viherkasviravinteella tai Kekkilä Kasviravinteella. Talvikaudella lannoitetta voi antaa mietona liuoksena silloin tällöin kastelun yhteydessä.

Isoposliinikukkaa voi lisätä keväällä 5-10 cm pitkistä latvapistokkaista. Yhdestä kasviyksilöstä pistokkaita kannattaa ottaa säästellen.