Helmipihlaja

Kuuluisa kasvien keräilijä Ernest Wilson löysi helmipihlajan Kiinasta viime vuosisadan alussa, jonka jälkeen puuta on kasvatettu Euroopassa, erityisesti Pohjoismaissa. Sorbus koehneana esiintyy luonnonvaraisena Keski-Kiinassa.

Kasvaa pensaaksi tai pikkupuuksi, korkeudeltaan kolmesta kuuteen metriä. Suomessa se on viljeltynä jäänyt vain 2–3-metriseksi.  kasvatetaan puuna tai keskikokoisena pensaana.

Jotta kasvi näyttäisi parhaat puolensa, kannattaa se istuttaa joko tummaa taustaa, kuten marjakuusiaitaa (Taxus) vasten tai yksittäiskasvina avoimelle paikalle, jossa sen kauneutta voi ihailla taivaan sineä vasten.

Helmipihlajan hentoiset lehdet häviävät helposti monilajisiin istutuksiin, joten se on paras istuttaa isompilehtisten kasvien kanssa. Lehdet ovat erittäin kapeat ja koostuvat lukuisista pienistä lehdyköistä. Helmipihlaja on kauneimmillaan syksyllä lehtien muututtua viininpunaisiksi ja sirojen oksien nuokkuessa valkoisten marjaterttujen painosta.

Kukkii kesäkuussa valkoisen 4-8 cm leveän huiskilo. Helmipihlaja vaatii vain vähän hoitoa. Muotoon leikkausta rungolliseksi kasvi kestää hyvin. Tarvittaessa leikataan kuivat oksat pois. Paras leikkausajankohta on keväällä ennen kasvuunlähtöä.

Viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa, kuivassa tai tuoreessa, keskiravinteisessa maassa.

Keväisin kasvualusta kalkitaan Kekkilä Puutarhakalkilla ja lannoitetaan Kekkilä Kevätlannoite PLUS+ -lannoitteella, jotta helmipihlaja saa tarvitsemansa ravinteet.

Helmipihlajan istutuskuoppaan kannattaa lisätä reilusti Kekkilä Puu- ja pensasmultaa ja sekoittaa tähän pohjamaata omasta puutarhasta – puolet ja puolet on hyvä suhdeluku. Istutusväli 3 metriä.