Pelargoniin hurahtanut
Suomen Pelargoniyhdistyksen perustajajäseniin kuuluvan Auli Ketolan rakkaus pelargoneja kohtaan syttyi jo 1980-luvulla.
– Näin Belgian matkallani niin upeita englanninpelargoneja, että ne muuttivat täysin käsitykseni koko lajikkeesta. Olin aina pitänyt kaikenlaisista kasveista, mutta pelargonit tuntuivat minusta jotenkin tylsiltä ja vanhanaikaisilta. Ostin kotiin englanninpelargonin, mutten saanut sitä menestymään talven yli. Myöhemmin minulle selvisi, että se kuuluu hankalimmin talvetettaviin pelargoneihin, joten ei ihme, etten onnistunut.
Aurinkoa vai puolivarjoa?
“Suurin osa pelargoneista on kotoisin Etelä-Afrikasta, joten ne tarvitsevat sekä valoa että lämpöä enemmän kuin Suomessa yleensä on saatavana. Ihannelämpötila on noin 22 astetta. Usein sanotaan, että pelargoni nauttii jopa paahteesta, mutta minun kokemusteni mukaan ne ovat kuitenkin parhaimmillaan puolivarjossa. Nyrkkisääntö on, että mitä isommat lehdet pelargonilla on, sitä paremmin se viihtyy vähän varjoisammassa paikassa.
Minulla on pihapiirissäni 35-neliöinen pelargonitalo sekä kaksi kasvihuonetta, joista toisen olosuhteet ovat sopivat kuivan paikan pelargoneille ja toisen kostean paikan pelargoneille. En pidä kasvejani juurikaan taivasalla, koska varsinkin kerrannaiskukkaisten lajikkeiden kukat menevät sateessa nopeasti rumiksi.”
Aulin kokoelmasta löytyy toinen toistaan ihanampia pelargonilajikkeita.
Mihin pelargonit kannattaa istuttaa?
Pelargonin kasvualustan pitää ehdottomasti olla ilmava. Esimerkiksi uuteen Kekkilä Pelargonimultaan lisätty sammal auttaa säilyttämään huokoisuuden. Jos haluaa pelargonien kukoistavan, suosittelen vaihtamaan niille kokonaan uudet mullat joka kevät. Eron kyllä huomaa.
Usein kuulee sanottavan, että pelargonit, kuten muutkin kukkivat kasvit, viihtyisivät vähän ahtaassa ruukussa. Olen viime aikoina kuitenkin huomannut, että itse asiassa kotipelargoneista kasvaa komeampia, kun istutan ne hieman aiempaa kookkaampaan ruukkuun. Olen päätellyt, että tällaisessa hyvän kokoisessa ruukussa multatila pysyy tasakosteana helpommin kuin pienessä potissa. Minulla on myös luonnonpelargoneja, joilla voi olla melko kookaskin juurimukula. Nekin tarvitsevat tavallista isomman ruukun.
Käytän eniten saviruukkuja, koska ne ovat minusta kauniita. Olen kuitenkin pannut merkille, että varsinkin monet luonnonpelargonit eli jalostamattomat pelargonit voivat oikeastaan paremmin muoviruukuissa. Muoviruukkuihin istutetut pelargonit myös talvehtivat kokemusteni mukaan paremmin kuin saviruukuissa kasvavat.
Auli Ketolan mukaan pelargonit viihtyvät paremmin muoviruukuissa kuin saviruukuissa, mutta hän käyttää saviruukkuja, koska ne ovat niin kauniita.
Pelargonien viehätys ei kuitenkaan sammunut ja Ketola alkoi keräillä koti- eli vyöhykepelargoneja.
– Ne ovat niitä kaikkein perinteisimpiä pelargoneja, joiden lehdissä on usein tummempi vyöhyke ja piparkakkureunat. Vähitellen pelargonit veivät minut mukanaan. Olen harrastanut niitä jo kohta kolme vuosikymmentä. Opiskelin puutarhuriksikin niiden innoittamana. Nykyään myös kaikki huonekasvini ovat pelargoneja.
Vähitellen pelargonit veivät minut mukanaan. Olen harrastanut niitä jo kohta kolme vuosikymmentä.
Kaikkiaan Ketolalla on noin 600 erilaista pelargonilajia ja -lajiketta. Vuosien saatossa hän on saanut huomata, kuinka monipuolinen kasvisuku on. Ketola onkin oikea henkilö vastaamaan monia askarruttaviin kysymyksiin ja jakamaan vinkkinsä, joiden avulla sinäkin saat pelargonisi kukoistamaan.
Hoida pelargonia oikein
”Niiden multa saa kuivahtaa kastelujen välillä. Alan lannoittaa pelargoneja kastelun yhteydessä heti, kun huomaan niiden kasvun keväällä käynnistyneen. Ensimmäiset saattavat aloittaa kasvunsa jo helmikuussa. Annan joka kastelukerralla mietona annoksena veteen sekoitettavaa kastelulannoitetta. Lannoitan elokuulle asti, kunnes alan valmistella pelargonejani jo talviteloille.”
Niiden multa saa kuivahtaa kastelujen välillä. Alan lannoittaa pelargoneja kastelun yhteydessä heti, kun huomaan niiden kasvun keväällä käynnistyneen.
Alan valmistella pelargoneja talveen jo hyvissä ajoin kesällä. Ne mahtuvat huoneeseen parhaiten kompaktin kokoisiksi leikattuina. Leikkaus kuitenkin rasittaa kasveja, joten napsin pelargonit pienemmiksi jo elokuun alussa. Näin leikkaushaavat ehtivät parantua ennen syksyä. Kerään kaikki kukat pois syksyllä siksi, että ne voivat altistaa pelargonit sienitaudeille. Lisäksi niistä tulee huoneeseen kamalasti roskaa. Minulla on tapana istuttaa kesäksi joitakin pelargoneja yhteen isoon ruukkuun. Syksyllä nostan ne ylös ja istutan jokaisen kasvin omaan pieneen muoviruukkuunsa.
”Parhaiten talvehtivat kotipelargonit, varsinkin niiden yksiväriset muodot. Kiikutan kaikki aarteeni talveksi pelargonihuoneeseen. Se tulee niistä aivan täyteen! Huoneessa on jatkuvasti 5–15 astetta lämmintä, ilmankosteus pysyy sopivana kosteudenpoistajan ansiosta. Kastelen pelargoneja talvella hyvin niukasti.
Olen huomannut, että pistokkaat talvehtivatkin monesti paremmin kuin emokasvit, jotka saattavat olla useitakin vuosia vanhoja.
Talvetus on aina hieman epävarmaa. Tämän vuoksi otan pelargoneista pitkin kesää pistokkaita ja juurrutan niistä uusia taimia. Ne ovat kuin varmuuskopioita, jos emokasville kävisi jotakin. Olen huomannut, että pistokkaat talvehtivatkin monesti paremmin kuin emokasvit, jotka saattavat olla useitakin vuosia vanhoja. Juurrutan pistokkaan ensin vedessä. Kun sen alaosassa näkyy pieniä juurihaivenia, istutan sen taimimultaan. Pistokas otetaan pelargonin latvaosista. Sopiva pistokas on noin kymmenen senttimetriä pitkä ja siinä näkyy ainakin kolmisen niveltä. Multaan istutettaessa alin nivel jää mullan peittoon.”
Herätä talvehtineet pelargonit kevääseen
”Ensimmäiseksi nostan ne valoon, leikkaan kaikki kuivat kasvinosat pois ja alan totuttaa niitä kasteluun. Aluksi annan vain vähän vettä, seuraavalla kerralla hieman enemmän. Kun olen vaihtanut kasveille uuden mullan, pidän pari viikkoa taukoa ja leikkaan niitä vasta sitten.
Ensimmäiseksi nostan ne valoon, leikkaan kaikki kuivat kasvinosat pois ja alan totuttaa niitä kasteluun.
Varsinkin vanhat pelargonit tykkäävät huonoa, jos hoitotoimia tekee liian tiiviiseen tahtiin. Ne saattavat vuotaa leikkauksen jälkeen nestettä ja mustuttaa sitten oksansa. Typistän pelargonien versot lyhyiksi, jotta ne haaroittuisivat. Leikkaus ei ole välttämätöntä, mutta sen ansiosta pelargonit pysyvät pieninä ja sievinä.”
Aulin hyllyt notkuvat toinen toistaan upeampia lajikkeita.
Kokeile eri lajikkeita
”Kotipelargonit ovat helppoja ja niissä on valtavasti kauniita lajikkeita. Myös viime vuosina suosioon noussut australianpelargoni on viehättävä ja kestävä amppelikasvi. Tuoksupelargoneissa on puolestaan ihania aromeja. Niiden lehdet ovat kauniit, mutta kukinta usein melko vaatimaton. Ne on helppo saada rehottamaan kesällä, mutta niiden talvetus voi joskus olla konstikasta. Minä olen saanut ne pärjäämään talven ajan parhaiten, kun olen kasvattanut niitä huonekasveina.
Itseäni kiinnostavat tällä hetkellä eniten pelargonien siemenkylvöt ja omat risteytyskokeilut. Jännitän, millaiseksi mikrominiatyyritaimeni kasvaa tulevan kesän aikana. Se on muihin taimiini verrattuna aivan lilliputti, lehdet ovat vain 0,5-senttiset.
Jos haluat kokeilla pelargonien siemenkasvatusta, älä poista kaikkia kuihtuneita kukkia, vaan anna niihin kehittyvien siementen kypsyä. Kylvä siemenet taimimultaan vaikkapa seuraavana keväänä. Niiden itävyys pysyy hyvänä ainakin pari vuotta. Siemenistä saattaa kasvaa paljonkin emokasvista poikkeavan näköisiä taimia.”
Toimittaja: Heidi Haapalehti. Kuvat: A-lehdet ja Kekkilä. Julkaistu: Meillä Kotona -sivustolla 12.05.2020.