Valitse kasvi valon mukaan – viherkasvien valon määrä
Toiset rakastavat aurinkoa, toiset nauttivat varjon rauhallisesta ja lempeästä tunnelmasta. Sama pätee myös kasveihin, ja tietysti viherkasveihin. Jotta saamme viherkasvit viihtymään, on niille tärkeä löytää mahdollisimman optimaaliset kasvuolosuhteet. Ehkä kaikkein merkityksellisin seikka kasvupaikan valinnassa on nimenomaan valon määrä. Ruukkuun, multaan ja kasteluun voimme vaikuttaa helpommin, mutta luonnonvalon määrään vaikuttaminen on vaikeampaa. Toki kasvivalaisimien avulla voimme kasveille tarjota lisävaloa, mutta siltikin kasvupaikan ja kasvupaikkaan sopivien kasvien valinta tekee hoidosta helpompaa.
Kodissa löytyy kasvupaikkoja monenlaisille kasveille. Ikkunan äärellä viihtyvät valon ja hajavalon kasvit, sisemmällä huoneissa varjon ja puolivarjon vehreyttäjät. Kumiviikuna Ficus elastica on kookkaaksi kasvava puumainen viherkasvi. Seinää vehreyttät hyllyille asetellut viherkasviruukut ja köynnöstävä kultaköynnös Epipremnum pinnatum.
Valoa aamusta iltaan
Valo-olosuhteisiin vaikuttaa vuorokauden kulku. Aamulla aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Aamun lempeä aurinko hellii itäikkunan kasveja, mutta muuna aikana itäikkunalla nautitaan epäsuorasta valosta. Eteläikkunalla on taas valoisinta keskipäivän aikaan, jolloin päivän kirkkaimmat valonsäteet osuvat eteläpuolen ikkunoihin, jolloin parhaimmillaan tai pahimmillaan valo voi olla jopa paahteista. Valoisa eteläikkuna onkin oivallinen valoa rakastaville kasveille.
Kultaköynnös Epipremnum pinnatum on helppohoitoinen ja sopii monenlaiseen kasvupaikkaan vähästä valosta hajavaloon. Sen voi ohjata kasvamaan seinää pitkin, laskeutumaan amppelista tai vaikkapa hyllyltä alaspäin. Kirjavat lajikkeet saavat voimakkaammat värierot valon vaikutuksesta.
Länsi-ikkunalla aamu alkaa lempeästi epäsuoralla valolla, mutta puolen päivän jälkeen valon määrä lisääntyy. Iltapäivällä voimakasta valoa on siis vielä melkoisesti kasveille tarjolla. Pohjoisen puolen ikkunat saavat pääsääntöisesti epäsuoraa valoa, kunnes laskeva ilta-aurinko valaisee ikkunaa pehmeästi.
Valon määrää ja kasvuolosuhteita arvioitaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota, mitä ikkunoiden ulkopuolella on. Ikkunaa varjostavat puut, rakenteet tai rakennukset vaikuttavat olennaisesti sisälle saapuvan valon määrään.
Jos hankit kotiin uuden viherkasvin, mieti kasville sopiva kasvupaikka ja anna aikaa sopeutua uusiin olosuhteisiin. Siirto voi pieni koettelemus kasville, joten älä heti alkuun hätkähdä, jos kasvi pudottaa lehden tai kaksi. Hopea-alokasia Alocasia sanderiana viihtyy melko valoisalla kasvupaikalla, mutta kaipaa tasaista kastelua. Kastele sitä vähän kerrallaan, mutta usein.
Kasvien valovaatimukset voidaan karkeasti jakaa neljään tyyppiin, suoraan valoon, valoisaan hajavaloon, puolivarjoon ja vähään valoon tai varjoon. Kasvien kasvuolojen ymmärtämisessä kannattaa puolestaan pohtia, minkälaisissa olosuhteissa kasvit luonnonvaraisissa kasvupaikoissa kasvavat ja pyrkiä sijoittamaan kasvit kodin tai tilan valo-olosuhteiden mukaan vastaavasti. Mitä paremmin osaat arvioida valon tarvetta ja suhteuttaa olosuhteisiin hoitoa, sitä helpommin kasvisi menestyvät. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei kannata säikähtää, onneksi kasvit ovat usein varsin joustavia ja sietävät monenlaisia olosuhteita.
Varaa kasvien hoitamiseen aikaa ja nauti vihreydestä ja yhteydestä luontoon.
Suoraa paistetta
Kasvien valovaatimusten ymmärtäminen on kaiken a ja o hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta. Meidän on ehkä helpointa ymmärtää, että kaktukset kuuluvat auringonpalvojiin, ja jopa rakastavat paahdetta. Ne kasvavat yleensä paikoissa, joissa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä ympärillä ole varjostavia ja runsaalta valolta suojaavia puita. Myös muut mehikasvit ovat valoa kaipaavia kasveja. Pääsääntöisesti mehikasvit ovat sopeutuneet sietämään kuivuutta, voimakasta ja suoraa valoa, joten kotiolosuhteissa ne voivat hyvin valoisien ikkunoiden äärellä, kuten etelä- ja länsi-ikkunoilla. Sen sijaan vähässä valossa ne saattavat kasvaa honteloiksi, valoa kohti kurotellen.
Frithia pulchra on valoa rakastava mehikasvierikoisuus. Luonnossa tämä kasvi selviää pitkän ajan ilman vesipisaraakaan, joten kotioloissa liiallinen kosteus on yleensä syynä kasvin mahdolliseen menetykseen.
Valoisaa hajavaloa
Valoisien paikkojen trooppisille kasveille, kuten esimerkiksi kookkaille viikunoille, lehteville kolibrinkukille tai amppeleihin soveltuville posliinikukille, kannattaa valita valoisa paikka, jossa kasvit saavat nauttia runsaasta epäsuorasta valosta. Paahteinen paikka voi olla niille liikaa ja kasvit kuivuvat herkästi. Toisaalta posliinikukat elävät myös hajavalon ja keveän varjon paikoilla, mutta ne eivät muodosta kukkanuppuja eivätkä yleensä kuki varjoisalla paikalla.
Loistomehipuu ’Kiwi’ lehdet värittyvät runsaassa valossa värikkäämmiksi. Lehdet ovat kelta-vihreät ja valon vaikutuksesta lehden reunat myös punertuvat. Kasvata mahdollisimman valoisassa paikassa.
Lempeästi varjoon
Mitä vehreämpien ja tiiviimmin kasvavien trooppisten metsien kasvista on kyse, sitä varjoisampiin olosuhteisiin kasvi on luontaisesti sopeutunut. Kohtalaisesta valosta ja lempeästä varjosta nauttivat trooppisten metsien kasvit, kuten esimerkiksi puiden rungoilla köynnöstävät peikonlehdet ja köynnösvehkat, nauttivat lempeän valon ja varjon yhdistelmästä myös kotien vehreyttäjinä. Suorassa auringossa kookkaat lehdet haihduttaisivat runsaasti kosteutta, jolloin kasvit myös kuivuvat herkemmin.
Hiuskorallikaktus Rhipssalis baccifera kasvaa luonnossa valoisilla paikoilla epifyyttinä eli päällyskasvina puiden rungoilla. Tämä kasvi ei hätkähdä hetkellistä kuivahtamista, mutta tarvitsee enemmän ja tasaisempaa kosteutta kuin perinteiset kuiviin, aavikkoa muistuttaviin olosuhteisiin tottuneet kaktukset.
Varjon ystävät
Trooppisten metsien aluskasvillisuutena kasvavat kasvilajit ovat sopeutuneet vähään valoon, jolloin voimme sijoittaa tällaiset viherkasvit kotonakin vähäisen valon paikalle. Varjossa viihtyvät mm. monet saniaiset, matit ja maijat, jotka kasvavat trooppisten metsien aluskasvillisuutena, jolloin ne saavat vain vähän puiden latvusten välistä siivilöityvää valoa. Kaikki kasvit tarvitsevat kuitenkin luonnonvaloa tai kasvilampun tuomaa valoa, mutta parhaiten pimeissä tiloissa selviää palmuvehka.
Amppelit ja amppelikasvit tuovat rentoa ja vähän villiäkin tunnelmaa. Ne ovat omiaan myös pieniin tiloihin, sillä amppeliin istutettu kasvi ei vie tilaa pöytäpinnoilta ja ikkunalaudoilta. Kuvassa ellinkissusta Cissus rhombifolia ’Ellen Danica’.
teksti ja kuvausjärjestelyt: Johanna Vireaho
kuvat: Hanna Marttinen