Iida-Eveliina Rantalainen kurottaa varpailleen luumupuun juurella ja kokeilee hellästi puristamalla, ovatko sen hedelmät jo pehmeät eli kypsät.
Kypsyvistä luumuista suuri osa syödään suoraan puusta.
Hedelmätarhassa kasvavien kesäomenoiden sato on jo syöty tai kerätty talteen, syysomenat ja päärynät saavat vielä tovin aikaa tekeytyä satoa notkuvien puiden oksilla.
– Syömme suuren osan hedelmistä suoraan puusta, mutta omenoita tulee jo niin paljon, että säilömme niistä osan kuivaamalla. Teen hedelmistä ja marjoista myös lapsille soseita. Omena-mustaherukkasose oli yksivuotiaalle esikoisellemme kova hitti, Iida-Eveliina kertoo.
Eveliina pyrkii lisäämään omavaraisuutta ja opettelee sen vuoksi mielellään uusia asioita.
Hän muutti puolisonsa kanssa Tuusulan maaseudulle vuonna 2018. Muuton jälkeen perheeseen on syntynyt kaksi lasta. Esikoistyttö on pian parivuotias, uusin tulokas on vielä vauva. Lottalan tilana tunnettu maatila on aikoinaan lohkottu Vanhakylän kartanon maista Karjalan evakoille.
Omenasatoa kasvaa tilan päärakennuksen edustalla.
2000-luvulla tila on saanut uuden, vanhaa tyyliä kunnioittavan päärakennuksen. Vanha navettakin on kunnostettu täydellisesti, ja nykyään fysioterapeuttina työskentelevä Iida-Eveliina pitää komean rakennuksen ylisillä navettajoogatuntejaan.
Iida-Eveliina Rantalainen asuu perheensä kanssa Tuusulan maaseudulla.
Harvemmin kauppaan
Pariskunnan ajatuksena on muokata elämäntapaansa vuosi vuodelta omavaraisemmaksi. Omavaraisuus merkitsee heille eniten puhdasta ja tervettä ruokaa, mutta siinä on myös vissi psykologinen puoli.
– Minusta omavaraisuus kohottaa itsetuntoa. Tiedän, että jos pitäisi pärjätä omin voimin, me pystyisimme siihen. Näitä arvoja haluamme välittää lapsillemmekin. Ainakin vielä muutama vuosi sitten tällaista ajattelua on pidetty ehkä vähän naurettavanakin, mutta meille se tuo turvaa. Kyllä me käymme edelleen kaupassa, mutta pyrimme vähitellen siihen, että siellä pitäisi käydä yhä vähemmän ja vähemmän.
Tomaattisatoa odotetaan innolla.
Talon aurinkoisella terassilla kasvaa yrttejä, kasvihuoneessa on tulossa tomaatteja. Iida-Eveliina on kasvattanut valtaosan vihanneksista itse siemenistä. Istutustyön helpottamiseksi hän suosii ekologisia pahvisia taimipotteja.
Kasvihuone koristaa perheen pihaa.
Taimet voi istuttaa maahan potteineen päivineen, koska potit maatuvat nopeasti kosteassa mullassa. Toinen taimikasvatusniksi on hieman erikoisempi.
– En enää muista mistä keksin, että pulkat olisivat sopivan syviä ja tukevia taimien alusastioina. Ne ovat tosi kätevät, eikä niillä ole kevään korvalla enää käyttöä pulkkamäessä, hän nauraa.
Pariskunnan kanat tekivät ensimmäisen kerran tipuja vuosi sitten keväällä.
Tilalla asuu perheen lisäksi myös labradorinnoutaja ja Intiasta tullut kolmijalkainen rescuekoira, Taavi-kukko yli kahdenkymmenen kanan parven kanssa sekä viisitoista pesällistä mehiläisiä. Iida-Eveliinan toiveena on, että lähitulevaisuudessa lauma kasvaisi myös muutamalla lampaalla.
– Tavoitteena on, että omavaraisuutemme ulottuu jossakin vaiheessa myös lihaan ja maitoon. Kaikessa uudessa on kuitenkin paljon opiskelemista, ja se vie aikaa. Viime toukokuussa kanamme saivat ensimmäiset tipunsa ja huomasin, että niissäkin oli yllättävän paljon lisää työtä.
Emäntä kehuu eläintensä, myös kanojen ja kukkojen, älykkyyttä.
Viisaat eläimet
Iida-Eveliina kertoo nauttivansa kovasti siitä, että on päässyt vähitellen tutustumaan tarkemmin kotieläinten elämään ja käyttäytymiseen. Jo muutaman vuoden kokemuksen perusteella hänelle on selvinnyt, etteivät monet niihin liitetyt uskomukset pidä lainkaan paikkaansa.
– Eläimissä ja luonnossa on paljon viisautta. Esimerkiksi kananaivo on haukkumasana, mutta mielestäni kanat ovat oikeastaan aika fiksuja eläimiä. Tänäänkin pihalta alkoi yhtäkkiä kuulua kauhea potpotus ja kaakatus. Luulen, että haukka kaarteli taas jossakin lähistöllä. Kun ehdin hätiin, huomasin että kaikki kanat olivat jo viisaasti menneet pensaiden alle suojaan pedolta.
Kukolla on paimennettavanaan parinkymmenen kanan parvi.
Kukkoa taas pidetään usein öykkärinä, mutta sehän on oikea herrasmies.
– Jos se löytää vaikkapa jonkin ihanan madon maasta, se kutsuu heti tytöt luokseen herkuttelemaan.
Omavaraisuus merkitsee Iida-Eveliinalle ennen kaikkea puhdasta ja tervettä ruokaa.
Yhtä lailla mehiläisten toiminnassa on omanlaistaan järkeä. Iida-Eveliina on oppinut, että kun pesää lähestyy rauhallisesti, mehiläiset eivät hyökkää tai pistä. Pesän turvajoukkoihin kuuluvien mehiläisten tehtävänä on vain lentää paikalle varmistamaan, että tulija ei ole uhaksi mehiläisten yhdyskunnalle.
Perheen pihalla asuu viisitoista pesällistä mehiläisiä.
Juuri nyt mehiläiset pörräävät innokkaasti kasvimaalle johtavan polun lähistöllä. Hunajan linkouksesta jääneet kennojen jätteet on levitetty maahan sitä varten, että mehiläiset voivat siivota niistä takaisin pesiinsä loput hunajan rippeet. Niiden lisäksi mehiläiset ovat saaneet veteen liotettua sokeria korvaukseksi ahkeroinnistaan. Hunajasatoa kertyi tältä kesältä lähemmäs viisi sataa purnukkaa, joten sitä riittää oman käytön lisäksi myös myyntiin.
Muoviton kasvimaa
Kasvimaa on perustettu tilan vanhan pellon laitaan. Se vaatii Iida-Eveliinan mielestä vielä työtä, jotta olosuhteet olisivat suotuisammat vihannesten ja marjojen viljelyä varten. Maa on vanhaa järvenpohjaa ja todella savipitoista.
– Olemme tehneet tänne kohopenkkejä siten, että kokoamme ensin maan päälle risuja, haketta, kanojen pehkua ja haravointijätettä. Päällimmäiseksi kasaamme kerroksen multaa. Kaiken muun saamme omasta takaa, mutta kompostimme eivät ainakaan vielä tuota niin paljon tavaraa, että olisimme mullan suhteen omavaraisia. Ehkä siinä meidän pitää vähän joustaa periaatteistamme, Iida-Eveliina miettii.
Kasvimaalta nousee ihanaa lähiruokaa.
Vaikka kasvimaa on vielä keskeneräinen, se tuottaa jo mukavasti satoa. Perhe on nostanut mullista jo perunaa, porkkanoita ja poiminut mukavasti pullistuneita avomaankurkkuja. Kaalit ja pensasmustikat saavat vielä kasvaa ja kypsyä. Mansikoiden suojana olleet kanaverkkotunnelit on nostettu pois paikoiltaan, koska sato on jo syöty. Seuraavaksi marjatarha pitää kitkeä kunnolla, koska maa puskee tällä hetkellä paljon rikkakasveja.
– Edelliset asukkaat olivat istuttaneet pensasmustikat ja peittäneet niiden rivivälit muovikatteella estääkseen rikkakasvien leviämisen. Me taas olemme halunneet repiä kaikki muovit pois, koska haluamme löytää muovin käytölle muita vaihtoehtoja. Kasvimaalla korvaamme sen hakkeella. Olemme vaihtaneet myös vanhoja styroksisia mehiläispesiä puisiin, ja kanalakin rakennettiin kokonaan ilman muovia.
Hedelmätarhasta löytyy myös päärynöitä.
Jänikset ovat saaneet aiemmin viettää kasvimaalla kunnon juhlia. Nyt pensasmustikat ja kaikki muutkin niiden herkut on suojattu kunnon verkoilla. Marjakasveja on lisää pihapiirissä, jonne on istutettu mustaherukkaa, karviaisia, tyrniä ja karhuvattua. Kasvimaan ja pihapiirin välissä oleva sekametsikkökin on oikeastaan osa marjatarhaa, koska Iida-Eveliina kerää sieltä syötäväksi villivadelmia ja metsämansikoita.
Teksti: Heidi Haapalahti
Kuvat: Teija Tuisku