Suojaa kasvit puutarhassa
Lumi toimii luonnollisena peitteenä talvennaroille kasveille, kuten ruusuille, kärhöille ja pioneille, mutta se saattaa sulaa pois kesken kylmän kauden. Suojaamalla kasvisi talven ankarilta sääolosuhteilta pääset nauttimaan kevään kukoistuksesta.
Puiden ja pensaiden suojaaminen
Jyrsijöille maistuvat erityisen hyvin pensasmustikat, kultasateet ja japaninvaahterat, joten muista suojata nämä tarkoitukseen sopivalla metalliverkolla. Myös omenapuiden ja muiden nuorien puiden rungon talvisuojaus kannattaa. Pieni oksien pureskelu ei puuta kaada, mutta jos kuori vaurioituu rungon ympäriltä, on se usein puun tarinan loppu. Talvisuojaus kannattaa tehdä syksyllä, ennen lumen tuloa.
Puiden rungon ympärille pyöritetään muovinen jyrsijäsuoja, ja oksisto suojataan riittävän korkealla, 1–1,2 metriä ja 1,5–2,5 m pitkällä metalliverkolla, joka tuetaan paikoilleen esimerkiksi puutikuilla.
Näin suojaat talvenarat kasvit
Erityisesti kaikki talvenarat kasvit tarvitsevat versoilleen suojaa talven kylmyyttä vastaan. Herkät pensaat kuten syyssyrikät ja magnoliat sekä uudet puun taimet, kuten neidonhiuspuut ja jalopähkinät, voidaan paketoida hallaharson ja oljen, kuten Kekkilä Kasvimaakatteen, avulla. Tämä auttaa kasvia suojautumaan hyytävältä tuulelta ja pakkasilta. Juuriston voi vielä peitellä Kekkilä Luonnonturpeella, puutarhan katteella, kuten Kekkilä Puutarhakatteella.
Myös monet Suomen ilmastolle epätyypilliset kasvit voivat talvehtia ainakin eteläisessä Suomessa, jos ne suojaa hyvin. Tällaisia ovat muun muassa yrtit, kuten salvia tai laventeli, tai maata pitkin kasvavat maanpeittokasvit, kuten suikerotuhkapensas. Suurin uhka näille on talven viima ja kevätaurinko, jotka kuivattavat kasvit. Katekerros kasvin päällä luo ilmavan suojan, joka estää myös auringon kuivattavan vaikutuksen.
Vanhat versot suojaavat perennoja kylmältä
Moni miettii, pitäisikö kuihtuneet perennat leikata vai kannattaisiko odottaa seuraavaan kevääseen. Jos mahdollista, vanhat versot kannattaa leikata vasta keväällä ja jättää maahan talveksi, sillä ne suojaavat kasveja kylmältä. Myös oman pihan kuivuneet puiden lehdet, havun oksat ja neulaset käyvät kasvien suojaamiseen.
Osa kasveista on kauniita talventörröttäjiä, esimerkiksi piikkiputket, kimikit ja kasvimaan tillit ynnä muut. Myös monien siemenet kelpaavat linnuille ja tarjoavat niille ruokaa. Halutessaan varsinkin kookkaiden perennojen varret voi taitella maata myöden, jos ne eivät miellytä silmää.
Keväällä niiden päälle voi levittää Istutuskatetta tai kypsää kompostia. Se ei vain näytä hyvältä, vaan antaa kasveille lisäpuhtia kasvuun lähtöön ja säästää ylimääräiseltä työltä.
Tarjoa suojaa talvenaroille ruusuille
Isompien ruusupensaiden ja jaloruusujen eli ryhmäruusujen talvisuojaus kannattaa tehdeä seuraavalla tavalla. Pensaista karsitaan kolmasosa versoista, jaloruusuja taas typistetään noin puoleen. Juuriston päälle lisätään hyvä kerros Luonnonturpeella tai katetta, kuten Kuorikatetta.
Suojakerros levitetään kasvien juuristoalueelle ja versojen suojaksi heti, kun maan pinta alkaa jäätyä. Näin sen alle ei jää ylimääräistä kosteutta ja kasvit eivät altistu esimerkiksi sienitaudeille. Tämä suojaa myös jäniksiltä, jotka mutustelevat mielellään maukkaita ruusunoksia.
Näin käytät Luonnonturvetta suojaamiseen:
Kekkilä Luonnonturve toimii loistavana eristeenä talvenaroille kasveille.
- Luonnonturve levitetään kasvien juuristoalueelle ja versojen suojaksi heti maan pinnan jäädyttyä. Tällöin turvekerroksen alle ei jää ylimääräistä kosteutta eivätkä kasvit altistu esimerkiksi sienitaudeille.
- Ryhmäruusuille kannattaa levittää noin 20 cm paksuinen kerros turvetta. Perennoille ja sipulikasveille riittää ohuempikin kerros, noin 10 cm. Voit sekoittaa turpeeseen myös kuivia lehtiä, havun oksia tai neulasia, jotka antavat turpeelle rakennetta, ja jotka toimivat myös hyvin suojana.
- Turpeen voi halutessaan peittää havuilla, jolloin suojakerros pysyy paremmin paikoillaan.
- Kun maa alkaa keväällä sulaa, levitä suojakerros maan pinnalle. Tällöin kasvuunlähtö ei hidastu ja aurinko pääsee lämmittämään oksia.
