Innokas kotipuutarhuri luo kauniita, rentouttavia vihreitä ympäristöjä itselleen ja rakkailleen. Perehtynyt kasviharrastaja taas kerää harvinaisia lajikkeita tuleville sukupolville. Samalla tulee luonnon monimuotoisuuttakin turvatuksi ajatuksella valittujen kasvien avulla.
Puutarhanhoito lisää merkityksellisyyttä elämäämme, mutta tapoja toteuttaa itseään on monia.
Edelleen meilläkin vahvistuu globaali trendi, jossa etenkin nuoret aikuiset ovat löytäneet viherkasvit ja vaalivat arvokkaita isovanhemmilta perittyjä huonekasvejaan. Iso joukko puutarhan ja kasvien ystäviä nauttii kokemustensa ja osaamisensa jakamisesta Facebook -ryhmissä virtuaalisten ystävien kanssa. Aktiiviset käytännön verkostoitujat luovat sosiaalista kanssakäymistä ja yhteisöllistä toimintaa kaupunkiviljelyn ympärille.
Puutarhat muuttavat muotoaan, ja yhä useampi vihreä keidas syntyy parvekkeelle tai terassille.
Yhteistä on se, että kaikki puutarhurit haluavat tehdä maailmasta paremman paikan pienessä tai suuressa mittakaavassa. Riippumatta siitä, mikä on puutarhanhoidon syy, nautimme siitä kukin omalla tavallamme. Se luo elämällemme tarkoituksen ja merkityksen tunteen hektisessä ja jatkuvasti monimutkaisessa maailmassa, jossa elämme.
Puutarhanhoito nostaa esiin tunteita: iloa, onnistumista, rentoutumista ja jännitystä. Se rauhoittaa ja välittää muistoja lapsuudesta. Nämä tunteet ovat ensisijaisesti positiivisia ja optimistisia tunteita.
Myös epäonnistumiset kasvattavat. Jopa silloin, kun yrityksemme eivät syystä tai toisesta tuotakaan hedelmää, seuraavan kauden suunnitelmat alkavat muotoutua. Aina on toivoa paremmasta. Se tuntuu lohduttavalta.
Teksti Kekkilä, kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen