Kaskaiden siritys siivittää ajatuksia maaseudun rauhaan, vaikka etäällä kuuluu tasainen liikenteen humina. Helsinkiläisellä viljelypalstalla on vihreää, vehreää, kerroksellista ja kukkaisaa. Palstan runsaus paljastaa, että täällä puutarhuroi viherpeukalo. Kekkilän puutarha-asiantuntija, hortonomi Mari Kaartokallion omalla viljelypalstalla ei ole sijaa stressille, vaan paikka on satoa, mukavia puutarhahetkiä ja viljelykokeiluita varten.
”Jouduin jonottamaan palstaa viisi vuotta, sillä halusin palstan kodin läheltä. Muualle olisin päässyt viljelemään aiemminkin, mutta minulle oli tärkeää, että voin aamulla tai illalla poiketa palstalla pikaisestikin.”
Marin viljelypalsta on hyvän mielen paikka, jossa rentoudutaan, nautitaan puutarhasta, sadosta ja kukinnasta. Pölyttäjät ovat tervetulleita, mutta tunkeilevilta rusakoilta on Mari rajannut palstansa keveärakenteisella verkkoaidalla.
Muhkean pioniunikon siemenet olivat matkamuisto Chelsea Flower Showsta.
Salkopapu tarjoaa pieneltä alalta hyvän sadon. Viritä kasvustolle tukeva tuki, ja ohjaa versot kohti tukea. Palkojen poiminta sujuu mukavasti katseen korkeudelta.
Palsta oli edellisen viljelijän ikääntyessä päässyt pahoin rikkaruohojen valtaan, joten ensimmäinen kevät sujui pitkälti palstaa kääntäessä ja monivuotisten rikkaruohojen juuria kitkiessä. Maa oli kohtalaisen hyvää, mutta savipitoisuuden vuoksi tiivistynyttä. Mari päätti aloittaa tietoisesti maan parantamisen ja elävöittämisen.
”Maan kunnosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää. Kun otamme jotain maasta, on hyvä palauttaa maahan ravinteita ja ylläpitää ja parantaa maan kuntoa ja elävöittää maata. Moni lannoittaa ja hoitaa maata aivan liian vähän.”
Vähitellen kitkennän myötä monivuotiset rikkakasvit ovat antautuneet ja kitkennän tarvekin vähentynyt. Samalla on vähentynyt tarve muokata ja kääntää maata. Nykyisin Mari pyrkii avaamaan ja kääntämään maata vain vähän, jos ollenkaan, jotta maan pieneliöstöllä olisi rauha. Sen sijaan Mari levittää maahan orgaanista ainesta kuten kompostia, kasvijätettä ja hevosenlantaa, jotta savinen peltomaa kuohkeutuu.
Kesän makunautintoihin kuuluvat omat herneet. Herne on myös hyvä maanparannuskasvi, joka sitoo ilmakehän typpeä maahan juurinystyröiden avulla.
Mangoldi on satoisa ja sen lehdet myös koristeelliset. Salaattia Mari kasvattaa myös joka vuosi.
Salaatti kasvattaa kukinnon, jossa on paljon pieniä, yksittäisiä kukkia. Jos siemenet antaa siementää, voi seuraavana keväänä löytyä maasta valmiita pieniä taimenalkuja.
Kitkennästä syntyneen kasvijätteen Mari hyödyntää palstalla säkkikompostoinnin jälkeen. Kevyt kasvikompostikehikko on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi kurpitsan kasvatukseen, mutta palstan kkompostoinnissa se jäi nopeasti riittämättömäksi. Kasvimassa oli aina liian kuivaa ja kompostoituminen hidasta. Mari on nyt myös hankkinut palstalle eristämättömän kausikompostorin. Tarkoituksena on hyödyntää kaikki palstan kasvijäte maanparannuksessa.
”Multa- ja katepussissa voi säkkikompostoida, tai oikeastaan mädättää kasvijätteen. Laitan rikkakasvit pussiin, jolloin yleensä maata sekoittuu vähän mukaan eli siinä on myös kosteutta. Suljen säkit tiiviisti, laitan ne aurinkoon muhimaan. Lämpö maaduttaa nopeasti jopa monivuotisten rikkakasvien juuristot. Parjattu juolavehnäkin muuttuu kompostimullaksi.”
Keltasipulit ovat osoittautuneet palstalla satoisiksi. Muhkeat sipulit on myös helppo säilöä kaupunkikodin olosuhteissa ja huoneenlämmössä.
Tilli kaunistaa palstaa kasvisten väleissä. Kerroksellisessa kasvatuksessa tillin korkeat kukinnot kohoavat muiden vihannesten ja juuresten yläpuolelle. Kukkia Mari hyödyntää mm. avomaankurkkujen säilönnässä.
Veripeippi eli perilla kasvaa kookkaaksi. Sen lehtiä voi hyödyntää salaateissa ja persiljan tapaan.
Runsasta satoa
Muhevan kompostiaineksen Mari levittää keväisin tai syksyisin viljelyalalle, jotta maassa riittää ravinteita ja elinvoimaa kasvuun. Kun tilaa on vähän, noin 50 m² verran, haluaa Mari kasvattaa satoa ja kukkakauneutta mahdollisimman tehokkaasti ja kerroksellisesti, jolloin jokainen senttimetri tulee palstalla hyödynnettyä. Mari tekee myös uusintakylvöjä pitkin kesää, jotta tyhjää tilaa ei olisi missään vaiheessa.
”Kun kasvillisuus varjostaa ja peittää maata tai maa on peitetty kasvimaakatteella, ei maa kuivu auringossa niin nopeasti, vaan pysyy helpommin kosteampana, Mari perustelee.”
Viljelypalsta on Marille rentoutumista ja kokeiluita varten. Talvivalkosipulia hän kasvattaa joka vuosi. Vie pari vuotta, jotta itusilmuista kehkeytyy muhkeita sipuleita, mutta itusipulien kasvattamisen myötä hänen ei ole tarvinnut ostaa enää istukassipuleita.
Sadosta tulisi parempi, jos nupulliset kiepit poistaisi kesällä, mutta Mari haluaa nauttia myös kukista ja itusipuleista.
Kun keltasipulit on korjattu, on aika kylvää paikalle nopeasti kasvavaa tilliä ja korianteria. Valkosipulit pullistelevat muhkeita itusilmuja, joista Mari lisää valkosipulien määrää. Itusipulit päätyvät kasvamaan jonnekin sivummalle, jotta seuraavallekin vuodelle olisi jatkokasvatettavaa. Ensi vuonna niistä saa jo yhden kynnen valkosipuleita, seuraavana vasta kookkaita usean kynnen sipuleita. Jotta palstalla on pölyttäjille jatkuvaa juhlaa, valkosipuleiden välit kasvavat täyteen edelliseltä vuodelta kylväytynyttä kehäkukkaa.
Palsta ei ole vain satoa varten, vaan viljelyksiä koristavat kukat. Kääpiösamettikukan yksittäisillä kukilla Mari koristelee ruokia. Purppurarevonhäntä on pääosin kasvatettu estetiikan vuoksi, mutta sen valkuaisainepitoiset siemenet sopivat myös syötäväksi kvinoan tapaan.
Syötäviä kukkia kuuluu kasvattaa omaksi ja pölyttäjien iloksi. Pensaskrassin kirjavalehtinen ’Alaska Salmon’ -lajike sopii maltillisen kokoisena palstan polkua reunustamaan.
Kultapallo ovat helppo perinneperenna, jota Mari on ihaillut jo lapsena kotipihalla. Loppukesästä kauneudessaan lähes daalian veroisia kukkia onkin usein kotona maljakossa.
”Palstalla saa olla kauneuttakin ja osa kukista on erityisesti ajateltu pölyttäjiä, kuten kimalaisia, mehiläisiä, kukkakärpäsiä ja perhosia varten, mutta haluan myös kerätä kukkia kotiin ja osa kukista on valittu kauneuden perusteella.”
Sipulin näyttävät kukat ovat Marin mieleen. Kun sipulit on korjattu, hän kylvää alalle syksyä varten nopeasti kasvavaa tilliä ja korianteria.
Kehäkukat saavat kylväytyä palstalla. Mari kerää tuleentuneita siemeniä myös talteen keväisiä kylvöjä varten.
Palsternakan juuria oli jäänyt maahan talvehtimaan ja ensimmäisen kesän komeat kukinnot ihastuttivat. Niillä on sijansa kukkakimpuissa vaikkapa kultapallojen seurana.
Aina on tilaa kauneudelle ja hyödylle. Tsinnian kukkien väleihin sopivat myös korianterin kukinnot.
Luonnollisesti siksakia
Luonto on Marille tärkeä. Palstalla on myös sijaa siankärsämölle, pietaryrtille kuin nokkosellekin. Myyrien sanotaan välttävän siankärsämöä, mutta aina silloin tällöin myyrät tekevät tuhoja ja herkuttelevat tarhurin sadolla vaikka siankärsämö saa palstalla kukkia. Puutarhavero myyrälle kuuluu sekin puutarhaelämään.
Keltano pilkottaa sieltä täältä, sillä niiden aurinkoiset kukat ovat Marin mielestä kauniit. Ylipäätään puutarhan ja luonnon parissa on hyvä pohtia, mikä on kenellekin rikkakasvi. Luonnon tärkeät hyönteiset ja pieneliöt tarvitsevat kaikkia kasveja.
Siankärsämö houkuttaa pölyttäjiä, mikä auttaa taas tarhuria suuremman sadon saamisessa. Siankärsämön kukat ja lehdet sopivat myös syötäväksi. Maku on pippurinen.
Lehtisalaatista saa hyvän sadon. Kasvit kasvavat usein sikinsokin. Salaattien väleihin Mari sujauttaa myös mangoldia ja kääpiösamettikukkia.
”Jätän palstalla sijaa nokkoselle. Toki siitä on iloa nokkosperhoselle, mutta käytän nokkosta omiin lannoitekeitoksiini. Lannoitan kasveja kasvukaudella nokkosesta, peltokortteesta ja rohtoraunioyrtistä tehdyllä käytteellä eli annan lehtimassan seistä vedessä, jolloin veteen liukenee mahtava määrä ravinteita. Nokkosta päätyy myös lautaselle, etenkin keväällä.”
Mari tekee omaa lannoitekeitettä peltokortteesta, rohtoraunioyrtistä ja nokkosesta.
Rohtoraunioyrtti leviää helposti, mutta puolustaa paikkaansa kauneudella ja ravitsevilla ominaisuuksilla. Sen lehdistä syntyy mainiota viherlannoitetekäytettä.
Jos kasvien lehtien väri haalistuu ja kasvu heikkenee, lannoittaa Mari tarpeen tullen myös kastelulannoitteella. Tärkeintä Marille on kuitenkin maan parantaminen ja kasvuvoiman ylläpitäminen.
Kanankakka on helppokäyttöinen maanparannus- ja lannoiteaine. Rakeisena sitä on helppo levittää ja muokata kevyesti maan pintaan. Rakeita voi liuottaa myös veteen nestemäiseksi ravinneliuokseksi.
Syystöitä kasvimaalla ja viljelypalstalla
Kun sato on korjattu, levittää Mari naatit ja kasvijätteen maan pinnalle. Vihermassakerroksen päälle hän levittää kompostoitua hevosenlantaa tai kanankakkarakeita. Kompostiakin riittää maan pinnalle levitettäväksi. Päällimmäiseksi tulee kerros Kasvimaakatetta.
”Orgaaninen kasvijäte ravitsee ja kuohkeuttaa maata ja tarjoaa ravintoa ja pilkottavaa maan pieneliöstölle. Paljaasta maasta hiili vapautuu myös nopeasti, joten peittäminen ja kate auttavat maata. Keväällä haraan katetta sivuun, sirottelen maahan Kekkilän luonnonmukaista Kasvimaalannoitetta ja levitän kylvöpinnaksi ja istutuksia varten Kekkilän Puutarhamultaa.”
Yrteille, kuten timjamille ja sitruunatimjamille Mari on tehnyt kevyesti kohotetun alueen, jotta kuivassa ja vettä läpäisevässä maassa viihtyvät yrtit menestyvät monivuotisina.
Korianterin kukat ovat sirot ja kaunistavat keittiötarhaa. Kukista kehittyy pienet pippuria muistuttavat siemenet, jotka sopivat hyvin intialaistyyppisiin ruokiin maustajaksi.
Lehtikaali tarjoaa satoa pakkasiin asti. Mari kannustaa hyödyntämään alimpia lehtiä jo kasvukauden aikana ja kerätä viimeiset ylälehdet pakastimeen.
Rikkaruohottuneimmat kohdat Mari peittää syksyllä pahvilla ja kokoaa no dig-periaatteen mukaisesti kompostia ja uutta multaa pahvin päälle, jolloin rikkakasvit maatuvat pahvin alle kuohkeuttaen samalla savimaata. Pahvin päältä uudet keväällä ilmestyvät rikkakasvit on helppo kitkeä.
”Kasvimaakatteesta on ollut iso apu. Hamppu on keveää levittää, asettuu tiiviiksi kasvien väleihin, pitää rikkakasveja loitolla ja pidättää maassa kosteutta. Kesällä palstalla on katteen ansiosta riittänyt 1-2 kertaa viikossa kastelu.”
Keltasipulit kasvavat sulassa sovussa perunoiden ja talvivalkosipulien kanssa. Kun ala tyhjenee, kylvää Mari tilalle tilliä ja roomansalaattia loppusyksyn sadonkorjuuhetkiä varten.
Mari kasvattaa porkkanoita tiiviinä kylvöksenä, josta hän harventaa kesällä pienempiä pois tarjoten toisille tilaa kasvuun.
Mari kattaa käytävät myös katteella, jolloin kasvirivien välissä on mukava kulkea. Valkosipulipenkki valmistellaan myös syksyllä. Lokakuussa Mari sujauttaa talvivalkosipulin kynnet maahan syvälle ja harvaan. Päälle hän levittää maanparannukseksi myös kompostiainesta ja hevosenlantaa. Valkosipuli pitää ravinteista ja maan parantamiseen kannattaa kiinnittää huomiota jo syksyllä penkkiä perustaessa. Keväällä samaan sipulipenkkiin valkosipulien väleihin Mari laittaa keltasipulia ja perunoita kasvamaan. Harhautus toimii välillä myös myyrälle, joka jättää perunat rauhaan valkosipuleiden välissä.
”Kolmessa vuodessa olen saanut hyviä kasvutuloksia nopeasti ja tiivistyneen maan parannettua yllättävän hyvin palstan kasvijätteen ja kompostoinnin avulla ja maan kunnon huolehtimisella. Alkuvaiheen kitkemisurakasta viisastuneena pyrin ylipäätään avaamaan maata mahdollisimman vähän, jotta en häiritse maan tasapainoa. Maa antaa satoa, kun siitä pitää huolta.”
Maa-artisokka tuottaa varmasti satoa. Syksyllä komeaa kasvustoa kaunistavat keltaisen aurinkoiset kukat.
Teksti: Johanna Vireaho
Kuvat: Hanna Marttinen