Monivuotiset vihannekset ovat kasveja, jotka elävät vähintään kolme vuotta ja joista voi korjata syötävää satoa ilman että kasvi kuolee. Raparperi ja parsa lienevät tunnetuimpia niistä, mutta on lukemattomia muitakin helppoja, herkullisia ja ravinteikkaita monivuotisia vihanneksia, joihin kannattaa tutustua ja jotka kannattaa tuoda omaankin puutarhaan.
Vanhoista perennapenkeistä löytyy todennäköisesti jo valmiiksi lajeja, joiden vihanneskäyttö on yleistä jossain toisessa maailmankolkassa, kuten kuunliljat, päivänliljat ja jotkut maksaruohot. Monet muutkin monivuotiset vihannekset ovat koristeellisia, kuten merikaalit, laukat ja malvat, joten niitä kannattaa ujuttaa kukkiviin perennapenkkeihin koristekasvien lomaan, jotta syötävää voi korjata kaikkialta.
Monivuotiset vihannekset ovat siis hyvä teko oman terveytemme lisäksi myös ympäristölle.
Monivuotisten vihannesten satokausi on pitkä. Ilmasipuli, köynnöspinaatti ja pinaattihierakka tuntuvat kasvavan kuin lumen läpi varhain keväällä. Näin varhain eivät edes etanat – lentävistä tuholaisista puhumattakaan – ole liikkeellä, joten satoa ei tarvitse jakaa tuholaisten kanssa. Isohietasinappi eli villirukola, myskimalva ja tarhasuolaheinä puolestaan sinnittelevät pitkään syksyllä eivätkä hetkahda ensimmäisistä halloista laisinkaan.
Maa-artisokan mukuloita voi korjata niin kauan kuin lapio maahan pystyy, ja mitä myöhemmin mukulat nostaa, sitä makeampia ja paremmin sulavia ne ovat. Jos myyristä ei ole ongelmaa, ne voi jättää maahan koko talveksi ja nauttia maa-artisokkakeitosta ensimmäisenä keväällä, kun tuoreita vihanneksia ei muuten juurikaan ole tarjolla.
Hyvänheikinsavikka ja nokkonen lienevät ravinteikkaimmat vihannekset, joita Suomen oloissa voi kasvattaa. Ne peittoavat jopa superfoodiksi mielletyn lehtikaalin mennen tullen. Juuristo, joka saa kasvaa samalla paikalla vuosikaudet, ulottuu syvälle maan uumeniin ja saa otettua ravinteita syvyyksistä, joihin yksivuotisten vihannesten juuristot eivät Suomen lyhyen kasvukauden aikana ehdi kasvaa. Koska juuristo on pysyvä, maata ei tarvitse muokata vuosittain, ja maaperään sitoutunut hiili pysyy maassa eikä karkaa hiilidioksidina ilmakehään. Monivuotiset vihannekset ovat siis hyvä teko oman terveytemme lisäksi myös ympäristölle.
Köynnöspinaatti voi kasvaa jopa kolmimetriseksi
KÖYNNÖSPINAATTI (Hablitzia tamnoides)
Köynnöspinaatti on muotia! Eikä ihme – se on yksi ravinteikkaimmista, kestävimmistä, aikaisimmista, tuottoisimmista ja hauskimman näköisistä monivuotisista vihanneksista. Se lähtee kasvuun hyvin varhain keväällä, ja yleensä jo huhti-toukokuussa pääsee korjaamaan ensimmäisiä herkullisia kevätversoja lautaselle. Se viihtyy puolivarjossa ja pärjää lähes koko Suomessa.
Köynnöspinaatti köynnöstelee nimensä mukaisesti korkealle, jopa kolmeen metriin yhden kasvukauden aikana, ja tarvitsee tuen, jota pitkin kiivetä. Se ei kierry papujen tapaan vaan tarttuu tukeen lehtivarsillaan, joten tuen on oltava riittävän ohut. Ohut naru, kanaverkko tai pienet oksat toimivat hyvin tukena. Köynnöspinaatista syödään versoja ja lehtiä salaateissa tai lämpimissä ruoissa, ja ne ovat herkullisia suunnilleen juhannukseen saakka. Myöhemmin kesällä ne muuttuvat hieman puiseviksi, jolloin on aika nauttia sen rehevästä köynnöstelevästä ulkoasusta.
MYSKIMALVA, RUUSUMALVA (Malva moschata, Malva alchea)
Hurmaavasti kukkivat myski- ja ruusumalvat pärjäävät lähes koko maassa. Niitä kannattaa istuttaa vaikkapa perennapenkkiin koristeperennoiden lomaan ja alkaa hyödyntää myös keittiössä. Niiden lehdet ovat neutraalin makuisia ja sopivat nuorina salaatteihin. Kukat kruunaavat kakut ja salaatit, ja voipa tavallisen iltapalaleivänkin tuunata kuninkaalliseksi herkuksi muutamalla malvankukalla.
Kukinnan alkaessa lehdet saattavat muuttuvat koviksi, mutta niitä voi edelleen hyödyntää lämmitettävissä ruoissa. Lehdillä on sakeuttava vaikutus keitoissa. Myös juuri ja siemenet ovat syötäviä. Pitkään keskikesällä kukkivat myski- ja ruusumalva ruokkivat meidän ihmisten lisäksi myös pörrääviä ystäviämme. Usein ne kukkivat vielä toisen kerran myöhään syksyllä, jolloin pölyttäjillä ei ole enää juurikaan muuta ruokaa tarjolla.
Myskimalvan kukkia voi käyttää salaateissa, kakun koristeena tai vaikka voileivän päällä.
HYVÄNHEIKINSAVIKKA (Chenopodium bonus-henricus)
Jos haluat todellisen superfoodin puutarhaasi, tuo sinne hyvänheikinsavikka! Vain nokkonen pystyy kilpailemaan sen kanssa vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksissa. Hyvänheikinsavikka on todella helppo kasvatettava, ja se pärjää aivan pohjoisimpia alueita lukuunottamatta koko maassa.
Kasvattaminen on jopa niin helppoa, että se saattaa siementää hanakasti ja levittäytyä liikaakin. Kannattaakin syödä sen parsakaalimaiset kukinnot ennen siementen kehittymistä – kukinnot ovat herkkua kevyesti höyrytettynä. Runsas lehtisato korvaa pinaatin. Jos siementen antaa kehittyä, ne voidaan käyttää sen lähisukulaisen kvinoan tapaan. Kaikki hyvänheikinsavikan osat sisältävät saponiinia, joten ne on kiehautettava tai höyrytettävä ennen ravintokäyttöä.
