Teksti ja kuvausjärjestelyt: Johanna Vireaho
Kuvat: Hanna Marttinen
Vehreä kaupunkikoti
Peikonlehti laskeutuu vallattomasti kaapin päältä, aarnipeikonlehti kehystää oviaukkoa ja siellä täällä pienen kodin hyllyllä, pöydillä ja ikkunan äärellä vihertää. Pienen kodin tunnelmassa viherkasvien vihreyttä on kaikkialla.
– Minusta on ihanaa, kun kasvit köynnöstävät, kiipeilevät ja rönsyävät. Saatan kietoa kasveja tarkoituksella hyllyille tai valosarjan kanssa oven karmia kiertämään, kertoo Kati Orava.
Siirtolapuutarhan myötä Katin kiinnostus kasveihin heräsi.
Katin kodissa viherkasvit elävät sulassa sovussa muiden kauniiden esineiden kanssa.
Katin viherkasvi-innostus ja harrastus alkoi oikeastaan vahingossa, vaikka Katilla onkin ollut muutamia viherkasveja aiemmin jo opiskeluaikana. Siirtolapuutarhan myötä Katin kiinnostus kasveihin heräsi. Ensimmäisenä hän löysi pelargonit ja innostus johti keräilyyn. Muukin vihreä alkoi kiinnostaa, ja vähitellen viherkasvit valloittivat Katin kotia.
– Olen keräilijäluonne ja huomaan keräileväni kaikenlaista, kasveja, ruukkuja, maljakoita. Kissat ja Japani ovat myös lähellä sydäntäni. Yleinen mielenkiinto viherkasveja kohtaan on vaikuttanut myös kasviharrastukseeni, eikä ainakaan vähentävästi, Kati nauraa esitellessään viherkasvipistokkaita.
Suloiset kaktukset ja mehikasvit muodostavat ihanan kokonaisuuden samanlaisine ruukkuineen.
Sattuma suunnittelee
Katin viherkasvikokoelmaan kuuluu noin 80-100 viherkasvia. Määrä vaihtelee pistokkaiden ja joskus myös harmillisten menetysten mukaan, mutta on kuitenkin paljon kodin koon nähden. Neliötä vanhassa puukerrostaloyksiössä on 33 m², siis keskimäärin kolme kasvia per neliö. Kati ei kuitenkaan ahkerasti kasveja laske. Parhaimmillaan viherkasveja on kuitenkin ollut yli 100. Talvella kodin ikkunalautoja täyttää myös Katin pelargonikokoelma, jonka hän siirtää siirtolapuutarhamökiltä kotiin talven suojaan.
Parhaimmillaan viherkasveja on kuitenkin ollut yli 100.
– En varsinaisesti keräile muita kasvilajeja. Jos mielenkiintoisia viherkasveja tulee vastaan, ostan, mutta en varsinaisesti etsimällä etsi ja hae tiettyjä. Kun hankin uuden kasvin, kierrän kotona taimipurkin kanssa ja etsin sopivaa paikkaa. En voi sanoa suunnittelevani kasveille tiettyä paikkaa, hän jatkaa.
Viherkasvihaaveita
Yhdestä kasvista Kati kuitenkin paljastaa haaveilevansa, nimittäin Etelä-Japanista kotoisin olevasta japaninkäpypalmusta. Tai oikeastaan haavelistalla onkin kaksi kasvia, sillä pari vuotta sitten Japanin matkalla Kati ihastui mimosaan, jonka näki kukkivan suurena puuna.
– Olisi ihana kokeilla mimosan kasvattamista pienoispuuna. Onnistuisikohan se. Ehkä näissä haaveilemissani kasveissa yhdistyy se, mistä pidän viherkasveissa. Kiinnitän huomiota muotoon, väriin ja miltä kasvi näyttää, tuumaa Kati.
Sopivasti kastelua
Perjantai on Katin viherkasvien hoitopäivä. Silloin hän kiertää kastelukannun kera kasvilta toiselle ja tarkistaa viherkasvien kuntoa. Kasteluveden joukkoon hän lisää keväästä syksyyn viherkasviravinnetta, talvella merileväuutetta. Hoitokierroksella hän nyppäisee myös lakastuvia lehtiä. Mehikasvit sen sijaan saavat vettä vain kuukauden ensimmäisenä perjantaina.
Perjantai on Katin viherkasvien hoitopäivä.
– Pidän mehikasveista ja sinänsä niiden helppohoitoisuudesta, mutta viime aikoina olen kastellut mehikasvejani jopa liiaksi. Olenkin nyt ruukuttanut mehikasveja uusiksi ja lisännyt salaojituksena toimivan kevytsorakerroksen paksuutta. Käytän myös enimmäkseen lasittamattomia saviruukkuja, joiden pohjassa on reikä ylimääräisen veden valumiseksi, kun saatan kastella kasveja liikaakin.
Ruukkukokoelmassa onkin terrakottaruukkujen lisäksi myös Katin itse tekemiä ruukkuja, käsityöläisten käsityönä valmistamia ja kirpputoreilta hankittuja vintageruukkuja.
– Käsintehdyissä ruukuissa on mielestäni enemmän persoonallisuutta ja luonnetta.
Mullan uumeniin
Mullanvaihdon aikaan kevättalvella riittää puuhaa, vaikka Kati ei kaikki viherkasveja uuteen multaan vaihdakaan. Kaikki kasvit saavat uutta multaa ruukun pinnalle, mutta pienessä ruukussa kasvavat hän vaihtaa suurempaan. Multaa kuluu myös pistokkaiden kasvatuksessa ja purkittamisessa.
Haluan antaa kasveille mahdollisuuden.
– On ihana saada ja kasvattaa pistokkaita. Saadut pistokkaat henkilöityvät antajaan, ja on aina kiva, kun kasveilla on tarina. Olen myös pyytänyt pistokasta työpaikalta, pelastanut kasveja roskalaatikosta. En raaski heittää kasveja kompostiin, jos ne vielä elävät, vaikka eivät enää parhaimmilta näyttäisikään. Haluan antaa kasveille mahdollisuuden.
