Perinteisin hedelmäpuu on omena, mutta päärynät, kirsikat, luumut ja kriikunat ilahduttavat myös pihan kukka- ja satopuina. Uusimpia tulokkaita ovat eksoottiset persikat ja aprikoosit, jotka sopivat lämpimille kasvupaikoille ja maan eteläisiin osiin.
Kun kevät koittaa, alkaa hedelmäpuiden kaunein aika. Valkoisena ja vaaleanpunaisena pilvenä kukkivat hedelmäpuut kääntävät katseita ja saavat puutarhurin huokailemaan onnesta. Kukinnan aikaan puutarhuri voi vain toivoa pölyttävien kimalaisten ja mehiläisten liikenneruuhkaa, jotta syksy tuo tullessaan ruskavärien lisäksi runsaan hedelmäsadon.
Valitse hedelmäpuun paikka huolellisesti, sillä puut istutetaan vuosikymmeniksi paikoilleen.
Hedelmäpuun paikka
Hedelmäpuut menestyvät lämpimillä, valoisilla kasvupaikoilla. Etelään tai länteen viettävä rinne on oivallinen, sillä näin puut saavat lämpimiä auringonsäteitä ja suojaa kylmiltä pohjoistuulilta. Varaa hedelmäpuille reilusti niille sopivaa Puu- ja pensasmultaa, tai voit parantaa kasvualustaa 70 cm syvyydeltä Puutarhamullalla. Sekoita puolet uutta multaa ja puolet kaivamaasi pohjamaata, ja lisää Rakeista kalkkia ja luonnonmukaista Marjalannoitetta. Maan on hyvä olla vettä läpäisevää ja kuohkeaa. Pehmeään maahan on juurten helpompi juurtua kuin kovaan ja tiivistyneeseen.
Kotipihan hedelmäpuita istutetaan sadon ja koristearvon vuoksi eikä puita leikata samalla tavoin kuin hedelmäviljelmillä. Puiden istutusetäisyyteen vaikuttavatkin lajin ja lajikkeen lisäksi myös leikkaustapa. Kotipihalla koristeellisten hedelmäpuiden istutusetäisyyden on hyvä olla vähintään 4 metriä. Valitse hedelmäpuun paikka huolellisesti, sillä puut istutetaan vuosikymmeniksi paikoilleen. Tarkista myös kyseisen puun kasvu tulevina vuosina. Myös juuristo vaatii tilaa, yleensä noin latvuksen kokoisen alan.
Päärynäsato kannattaa poimia talteen, kun malto on vielä keveästi kiinteä eikä täysin kypsä. Näin hedelmät säilyvät pidempään viileässä.
Istuta hedelmäsatoa
Hedelmäpuiden ihanteellinen istutusaika on kevät tai alkukesä, jolloin puu ehtii juurtua ennen talvea. Astiataimia voi toki istuttaa muinakin aikoina, mutta varsinkin keskikesällä istuttaessa on huolehdittava kunnolla kastelusta. Kun istutat puuvartisia kasveja ja hedelmäpuita, jatka taimen kastelua kasvukauden ajan, jotta puu varmasti juurtuu kasvupaikalleen.
Istutusvaiheessa tee taimelle 60-70 cm syvä laakea kuoppa, täytä kuopan pohjalle vähän kuohkeaa Puutarhamultaa ja pohjamaata ja laita taimi kuoppaan. Kastele taimi kuoppaan ennen kuopan täyttämistä. Puuntaimet vaativat reilusti vettä, vähintään 10 litraa. Kun vesi on imeytynyt, täytä kuoppa kuohkealla mullalla ja tiivistä varovasti polkemalla. Tarkista, että taimi ei ole liian syvällä, vaan juurenniska jää maanpinnan tasolle. Liian syvälle istutus saattaa heikentää juurtumista ja puun kasvua.
Jatka taimen kastelua kasvukauden ajan, jotta puu varmasti juurtuu kasvupaikalleen.
Istutuksen yhteydessä maanpintaa voi kevyesti muotoilla kasteluvalliksi, jotta kasteluvesi jää puun tyvelle eikä valu pois taimen ulottuvilta. Syksyllä pintamaa tasoitetaan tasaiseksi. Erityisesti rinteessä kastelukuopan teko auttaa kasteluveden ohjautumista taimelle. Maahan voi myös upottaa palan salaojaputkea kasteluveden imeyttämiseksi tai käyttää kätevää juurikastelijaa.
Laita puulle tukiseipäät ja sido puu kiinni tukiseipäisiin napakasti, mutta hellävaraisesti vaurioittamatta runkoa. Sidoksiin käytetään puunsidontaan tarkoitettua säkkikangasnauhaa, tervanauhaa tai puunsidontanauhoja. Sidokset eivät saa vaurioittaa puuta. Tarkista sidoksia silloin tällöin ja korjaa tarvittaessa. Tuennan tarkoituksena on antaa rauha juurtumiselle ja pitää puuta paikoillaan, jotta esimerkiksi tuuli ei taimea kallista.
Varaa hedelmäpuulle riittävästi tilaa.
Hedelmäpuun valinta
Oman pihan hedelmäpuun valinnassa tärkeää on tietysti huomioida oma toive siitä, mitä haluaa kasvattaa, mutta myös pihan olosuhteet ja kasvuvyöhyke on hyvä ottaa huomioon. Myös pihan koko voi rajoittaa valintamahdollisuuksia. Pienelle pihalle ei mahdu useita puita, mutta kompaktin kokoisia pilaripuita on saatavana esimerkiksi omenasta. Omenan ja päärynän voi hankkia myös perhepuina, jossa yhteen runkoon on ympätty kolmea, jopa viittä eri lajiketta. Näin ristiinpölytys varmistaa sadon ja puu tuottaa eri lajikkeiden hedelmiä. Monilajipuut sopivat hyvin esimerkiksi pienille pihoille, jonne voi olla vaikea mahduttaa useaa hedelmäpuuta.
Kasvua ja satoa tulevalle vuodelle
Hedelmäpuita on hyvä lannoittaa vuosittain. Keväällä puita voi lannoittaa Kevätlannoite PLUS+ -yleislannoitteella, joka sisältää myös marja- ja hedelmäkasvien tarvitsemia ravinteita. Kookkaiden hedelmäpuiden alle – latvuksen reunoille missä toimiva juuristo on – voi tehdä rautakangella reikiä ja täyttää osa lannoitteella ja osa kalkilla.
Syksyllä hedelmäpuille voi ripotella myös Syyslannoite PLUS+ -lannoitetta, joka sisältää fosforia ja kaliumia. Hedelmäpuut muodostavat seuraavana keväänä kukkivien kukkien kukka-aiheet syksyn aikana. Syyslannoite edistää kukka-aiheiden muodostusta ja parantaa puuvartisten kasvien talvenkestoa. Muista myös perehtyä puiden leikkaamiseen ja suojata nuoret puut rusakoilta ja peuroilta.
Korkeaksi kasvaneen puun omenoiden keruu sujuu kätevimmin pitkävartisella omenankerääjällä.
’Huvitus’ on maukas perinteinen herkkuomena, joka kypsyy elokuun lopulla.
Omena
Omenapuu tarjoaa alkukesän kukkapilven, josta leijailee vieno kukkien tuoksu. Syksyn ilona ovat hedelmät, jotka ilahduttavat tuoreeltaan syötynä, mutta tarjoavat aineksia omaan hilloon, soseeseen ja mehuun. Kun syksy kääntyy talveen, on omena edelleen pihan kaunistus. Mitä vanhempi puu, sen veistoksellisempi sen runko ja olemus ovat myös vuoden paljaana aikana.
Omena hyötyy ristipölytyksestä. Harvaan asutulla seudulla kannattaa istuttaa pari puuta pihalle, jotta varmistaa sadon. Pienelle pihalle valinta voi olla perhepuu, johon on vartettu tavallisimmin kolmesta neljään eri omenalajiketta. Perhepuun pölytyskin onnistuu hyvin, vaikka lähellä ei kasvaisi muita omenapuita.
Tärkeää on miettiä, haluaako nauttia makeista hedelmistä vai mieluummin hapokkaita talousomenoita, jotka sopivat säilöttäviksi ja leivontaan. Tarkista myös omenalajikkeiden kypsymisaika, kun valitset omenapuuta. Kesäomenoita pääsee poimimaan yleensä elokuussa ja syysomenoita syyskuussa. Kesäomenista poimitaan ensimmäisenä mm. ’Valkea Kuulas’ ja ’Huvitus’. Syysomenat ovat usein hyviä säilöntäomenia. Kokeile esimerkiksi ’Punakaneli’ ja ’Keltakaneli’ lajikkeita. Talvilajikkeiden omenat, kuten perinteinen ’Antonovka’, kerätään raakoina ennen kylmiä öitä ja kypsytetään sisällä. Talvilajikkeista ’Lobo’ on hyvä syöntiomena. Vanhojen perinteisten lajikkeiden rinnalle on jalostettu hyviä, satoisia ja kompaktikokoisia uusia omenalajikkeita, kuten ’Pirja’ ja ’Pekka’.
Päärynän voi istuttaa esimerkiksi kasvihuoneeseen tai seinustalle säleikköpuuksi.
Päärynä
Päärynä voi vaatia vähän kasvattajaltaan enemmän kuin omenapuu. Sen kasvupaikan on hyvä olla suojaisa ja valoisa. Päärynä kasvaa kuohkeassa, ravinteikkaassa maassa ja lämpimällä paikalla menestyksekkäästi.
Päärynät menestyvät yleisesti vyöhykkeillä I-III. Pohjoisemmissa olosuhteissa päärynän kasvatuksesta voi kuitenkin saada hyviäkin kokemuksia, lajikkeesta riippuen. Kokeileva puutarhuri voi istuttaa päärynän esimerkiksi kasvihuoneeseen. Päärynä voisi menestyä mainiosti myös säleikköpuuna lämpimällä seinustalla, jossa se saisi paistatella päivää ja kypsytellä rauhassa hedelmiä. Päärynä kasvaa kuitenkin kookkaaksi omenapuun tavoin, joten säleikössä sen kasvua joutuu rajoittamaan leikkauksin. Kestävimpiin päärynöihin lukeutuu ussurinpäärynä, joka on menestynyt jopa Oulun korkeudella. Se ei kuitenkaan sovi tuoreena syötäviksi, mutta hedelmistä voi keittää mehua.
Päärynä kukkii viikko pari ennen omenapuiden kukintaa. Valkoiset kukat kaunistavat pihapuuta. Jos haluat nauttia runsaasta sadosta, kannattaa pölytyksen varmistamiseksi pihalle istuttaa kaksi päärynäpuuta tai valita monilajinen perhepuu.
Kukkapilven tavoin kukkiva kirsikkapuu ansaitsee huomion ja paikan puutarhassa.
Kirsikka
Kirsikan kukinta yhdistetään hanamiin, kirsikankukkien katselujuhlaan. Kukkapilven tavoin kukkiva kirsikkapuu ansaitseekin huomion ja paikan puutarhassa.
Syötävät kirsikat jaetaan hapankirsikoihin, Prunus cerasus, ja makeakirsikoihin, Prunus avium. Hapankirsikat jaetaan vielä kuulasmarjoihin eli amarelleihin ja morelleihin. Morellikirsikoiden luumarjojen mehu ja malto on tummaa ja itse marja hyvin tumma. Amarellikirsikat puolestaan ovat vaaleanpunaisia tai punaisia, mehu vaaleaa ja kirkasta. Meillä kasvatetaan yleisimmin hapankirsikoita, mutta markkinoilla on jo nyt kestävämpiä makeakirsikkalajikkeita Kanadasta, Baltiasta ja Venäjältä.
Hapankirsikoita voi nauttia tuoreeltaan, vaikka nimestä voisi päätellä luumarjaa happamaksi. Kun annat marjojen kypsyä kunnolla, makeutuu kirsikka maistuvaksi herkuksi.
Osa kirsikkalajikkeista on itsepölyttyviä, mutta puu hyötyy ristipölytyksestä. Jos haluat varmistaa satoa ja pölytystä, istuta puutarhaan useampia kirsikkapuita. Sadonkorjuun hetki koittaa yleensä heinä-elokuussa. Satoa voi suojata tiheäsilmäisillä verkoilla tai kerätä marjat nopeasti, jotta linnut eivät hoida sadonkorjuuta aiemmin.
Suklaakirsikan marjat ovat tummanpunaisia. Maussa on häivähdys mantelista aromia.
Valitse kirsikkapuulle suojaisa ja aurinkoinen kasvupaikka. Maan on hyvä olla multavaa ja läpäisevää, mutta myös kohtalaisesti kosteutta pidättävää. Kuivina kesinä kirsikat voivat kärsiä kuivuudesta. Muiden hedelmäpuiden tavoin kirsikka viihtyy kalkitussa kasvualustassa, joten maa kannattaa kalkita muutaman vuoden välein, esimerkiksi Rakeisella Kalkilla.
Kirsikasta voi ajan kanssa kasvaa kookas, vaikka kirsikkapuut ovat muihin hedelmäpuihin verrattuna siroja. Pääosa kirsikoista kasvaa noin 2-3 metrisiksi, yksirunkoisena puuna tai pensasmaisena. ’Chokoladnaja’-suklaakirsikka lienee satoa tuottavista kirsikoista siroimpia. Sitä myydään pensaana ja yksirunkoisena pikkupuuna. Kirsikat tekevät ahkerasti juurivesaa, jotka kannattaa poistaa vuosittain. Suklaakirsikka tekee maltillisemmin juurivesaa.
Kirsikka ei varsinaisesti tarvitse leikkauksia, mutta kuivia, vioittuneita ja toisiaan hankaavat oksia voi leikata pois loppukesästä alkusyksyyn. Keväällä kirsikkaa ei kannata leikata, sillä sen nestevirtaukset ovat keväällä voimakkaimmillaan.
’Yleinen keltaluumu’ on perinteinen suomalainen luumulajike, jonka hedelmät ovat erityisen makeita. Toisen lajikkeen ristiinpölytys varmistaa satoa.
Luumu
Jos kaipaat helppohoitoista hedelmäpuuta, istuta pihalle luumupuu. Se menestyy valoisalla, lämpimällä kasvupaikalla. Puu nauttii ravinteikkaasta kasvupaikasta, mutta selviää vähän karummassakin maassa.
Puu ei vaadi säännöllisiä leikkauksia. Jos puussa on kuolleita, toisiaan hankaavia tai sisäänpäin kääntyneitä oksia, voi niitä leikata puusta loppukesällä, sadonkorjuun jälkeen. Luumupuu vuotaa keväällä herkästi, joten keväiset leikkaukset kannattaa jättää väliin. Korkeutta luumulle kertyy 2-4 metriä. Jos latvaverso uhkaa nousta korkealle, voi latvan leikata ja lyhentää loppukesällä, ja puun muotoa pitää matalampana ja sivulle kasvavana. Useat lajikkeet ovat itsepölyttyviä, mutta toinen lajike parantaa pölytystä ja varmistaa satoa.
Luumut eivät pidä talvimärkyydestä. Alavalla savimaalla luumun voi istuttaa kohopenkkiin ja kasvupaikkaa salaojittaa. Savimaata voi myös keventää hiekalla, kompostilla ja puutarhamullalla.
Luumu viihtyy neutraalissa maassa. Kasvualustan voi kalkita parin vuoden välein. Luumupuuta voi lannoittaa keväällä Kevätlannoite PLUS+ -lannoitteella tai Marjalannoitteella ja loppukesällä, elokuussa Syyslannoite PLUS+-lannoitteella, mikä parantaa talvenkestoa ja edistää seuraavan kevään kukintaa.
Yleisimmät lajikkeet menestyvät vyöhykkeillä I-III. Kestävimpiä lajikkeita ovat mm. Keski-Suomesta kotoisin olevat ’Kuokkalan luumu’ ja ’Kuntalan Punaluumu’, jotka voivat menestyä myös IV-vyöhykkeellä.
Sinikriikuna on luumun alalaji. Puu on satoisa ja kestävä perinnepuu. Raakileiden harventaminen auttaa hedelmiä kasvamaan suuremmiksi.
Kriikuna
Sinikriikuna on luumun alalaji, jonka arvellaan olevan luumua vanhempi viljelykasvi. Puu muistuttaa luumupuuta olemukseltaan, kukinnan ja luumarjojen osalta. Hedelmät ovat kuitenkin luumun hedelmiä pienempiä. Kivi ei irtoa hedelmälihasta kuten luumuilla. Hedelmän maku on myös hapokas eikä yhtä makea kuin luumuilla. Ilmojen viiletessä ja hedelmien kypsyessä hedelmiin kertyy myös makeutta.
Kriikuna tekee ahkerasti juurivesoja. Juurivesoja voi muodostua jopa metrien päähän. Kriikuna ei varsinaisesti kaipaa leikkausta, mutta puuta voi tarvittaessa muotoilla ja typistää oksia loppukesällä. Keväisen vuotoalttiuden vuoksi kriikunaa ei suositella leikattavaksi keväällä.
Persikka on tuottanut satoa suojaisalla paikalla. Kukinta ajoittuu ennen omenan kukinta-aikaa ja sato kypsyy elo-syykuussa. ’Maira’ lajikkeen kasvu on yllättänyt.
Persikka
Persikka sopii kokeilevalle luonteelle. Puu onkin eksoottiselta kuulostava vaihtoehto eikä puiden menestymisestä ole runsaasti kokemuksia. Nyt kuitenkin markkinoille on tullut useita kestäviä lajikkeita, kuten ’Riga’, ’Maira’ ja ’Frost’, joista on saatu hyviä kokemuksia ja satoa jopa ämpäreittäin.
Persikalle on syytä valita suojaisa ja lämmin kasvupaikka. Puu kukkii varhain, ennen omenapuuta, ja kukat voivat tästä syystä joskus paleltuakin hallayön yllättäessä. Kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia. Puun voi istuttaa puutarhaan yksinään, sillä persikka on itsepölyttyvä. Puusta kasvaa melko kookas, mutta leikkauksella kasvua voi pitää kurissa. Sopiva aika leikkaukseen on loppukesällä, elo-syyskuussa sadonkorjuun jälkeen.
Lannoita persikkaa keväällä Kevätlannoite PLUS+:lla. Loppukesällä on hyvä myös levittää juuristoalueelle Syyslannoite PLUS+:aa, joka parantaa talvenkestoa.
teksti: Johanna Vireaho
kuvat: Hanna Marttinen
Syyslannoite levitetään hedelmäpuille loppukesällä, elokuussa. Syyslannoite edistää talvenkestoa.