Sepelkyyhky lentää yli hieman epävarman oloisesti ja laskeutuu sitten nököttämään Heli Nikusen puutarhan kulmassa olevan trampoliinin turvaverkon päälle.
– Kyyhkynpoikaset ovat juuri lähteneet pesästään. Ne ovat tuollaisia vähän pöhköjä vielä, Heli kertoo ja hymyilee lempeästi.
Perheen ikkunoista avautuu näkymä pihan lammelle.
Sepelkyyhkyt ovat espoolaisen Nikusten perheen puutarhan rakkaita asukkaita. Niillä ja pihapiirin muilla linnuilla on omat kylpyvuoronsa lammessa, johon avautuu näkymä suoraan Nikusten olohuoneen suurista ikkunoista. Lammen ja sen ympäristön elämän seuraaminen on perheen yhteistä huvia. Lasin läpi on tarkkailtu niin rusakoiden kuin kauriidenkin vierailuja. Kohokohta oli, kun utelias supikoira kerran kurkisti sisään aivan ikkunan vierestä. Heli on jättänyt puutarhaan eläimiä varten paljon suojaisia sopukoita.
Keltaisen omakotitalon piha on kompakti, mutta luonnonläheinen.
Nikuset muuttivat uuteen kotiinsa kahdeksan vuotta sitten. Kaksikerroksinen keltainen omakotitalo on rakennettu vanhan rintamamiestalotontin kolmannekselle. Puutarha on siis melko kompaktin kokoinen, mutta tunnelmaltaan levollisen luonnonläheinen. Sinne mahtuu moneen kerrokseen viehättävä valikoima kasvilajeja – matalia maanpeitekasveja, perennoja sekä puuvartisia pensaita ja pikkupuita.
Pihalla kasvit elävät monessa kerroksessa. Kekkilän Tehokompostorissa valmistuu kompostia maanparannukseen.
Yllättävän suuri osa kasveista on syötäviä, kuten punaherukka, karviainen, korinttipensas eli rusotuomipihlaja ’Härkätien Herkku’, tyrni, mustaselja, kirsikkaluumu ja itsestään puutarhaan levittäytynyt vadelma, jonka versoja Heli ei henno repiä pois.
Heli ja ruusupapu, joka on näyttävä köynnöskasvi, jonka palkoja voi napsia kattilaan salkopavun tapaan.
Erikoisimmasta päästä on kookas perenna hertta-aralia eli udo (Aralia cordata), jonka kaikki osat ovat syötäviä. Se on Kaukoidässä suosittu ruokakasvi, joka menestyy hyvin myös eteläisessä Suomessa.
Syötävät monivuotiset köynnöskasvit kiipeävät pitkin kierreportaikkoa.
Toisen kerroksen parvekkeelle vievää kierreportaikkoa pitkin kiipeävät karhunvatukka ’Sonja’, minikokoisia kiivihedelmiä tuottava kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’, viiniköynnös ja köynnöspinaatti. Niiden aluskasvina kasvaa muun muassa tarharaunioyrttiä.
Pienimpiinkin kallionkoloihin on alkanut ajan kuluessa kasvaa jotain.
Suunnitelmat muuttuivat
Istutusten joukkoon on ujuttautunut vähitellen myös monia luonnonkasveja. Helistä on hauska seurata, kuinka pienimpiinkin kallion koloihin alkaa ajan kanssa kasvaa jotakin ihan itsestään.
Ketunleivät, kissankäpälät, valkovuokot, kielot ja virnat istuvat luontevasti alppiruusujen, mirrinminttujen, kurjenpolvien ja muiden puutarhakasvien seuraan.
Heli rakensi pihalle pitkospuut ja lammen, koska ei raaskinut peittää luonnonkalliota.
– Alun perin suunnitelmissa oli perinteinen puutarha, mutta sitten kiinnostuin ilmastoasioista ja permakulttuurin ajatuksista. Aloin rakentaa pihaa ekologiseksi syötäväksi metsäpuutarhaksi eli ruokametsäksi. En raaskinutkaan peittää luonnonkalliota, joten rakensimme pihalle pitkospuut ja lammen.
Eri eläimet ja linnut varaavat lammesta omia uintivuorojaan.
Permakulttuuri on ekologinen puutarhaideologia, joka pyrkii jäljittelemään luontoa. Sen vuoksi maa ei ole koskaan paljaana mulloksena, vaan esimerkiksi kasvien tai katteiden peitossa. Kasvillisuus on runsasta ja mahdollisimman monimuotoista. Permakulttuuri tähtää puutarhanhoidossa omavaraisuuteen siten, että puutarhan rakenteissa ja hoitamisessa pyritään hyödyntämään siellä jo olemassa olevia aineksia. Kasvivalinnat tehdään niin, että ne menestyvät luontaisesti kasvupaikallaan ilman säännöllistä kastelua tai muuta paapomista.
Kekseliäät kukka-astiat ovat päässeet seinälle.
Ihanteena on, että puutarhasta ei viedä mitään pois, eikä sinne tuoda mitään aineksia muualta. Esimerkiksi kasvijätteet kierrätetään kompostin kautta ravinteikkaaksi mullaksi tai niistä valmistetaan ravinteikkaita litkuja kasvien lannoittamiseen. Leikkuujätteinä syntyvät puiden ja pensaiden oksat voidaan silputa hakkeeksi, joka sopii polkujen peitteeksi. Risuja ja oksia voidaan hyödyntää yhtä lailla myös kasvitukina tai aita-aineksia, järeämmät pöllit sopivat istutusalueiden reunuksiksi.
Herkkuja lemmikkipupulle
Helistä on viehättävää, että hänen puutarhansa tuottaa monenlaista satoa sekä ihmisten että muiden eliöiden ravinnoksi. Häntä ei harmita, että viimeisin punaherukoiden sato päätyi rastaiden herkuksi. Hän hyväksyy sen ilomielin palkaksi niiden suloisista laulukonserteista.
Helin periaatteena on se, että puutarhaan tarvitsisi tuoda mahdollisimman vähän tavaraa ulkopuolelta.
Puutarhaan on tarkoituksella jätetty lahopuuta. Se tuo paikalle lisää hyönteisiä, sieniä ja sammaliakin. Tontilta kaadettu koivu pilkottiin pökkelöiksi, jotka saavat nyt lahota hiljalleen paikoillaan. Heli on jättänyt niille sijoilleen myös muutaman lyhytikäiseksi jääneen erikoiskuusen kuivuneet rangat.
– Ne ovat minulle muistutuksena siitä, että en enää istuttaisi samanlaisia kasveja tähän paikkaan. Maa on niille kerta kaikkiaan liian kuivaa.
Helillä on käytössään viljelylaatikoita.
Muuta puutarhaa aurinkoisemmalla tilavalla parvekkeella on syviä viljelylaatikoita, joissa kasvaa lehtikaalia, merikaalia, korianteria, orvokkeja sekä kehäkukkaa ja rukolaa, jotka kylväytyvät itsekseen vuodesta toiseen. Niistä riittää myös perheen lemmikkikanin puputettavaksi.
Biohiili on helpottanut tomaattien kastelu-urakkaa.
Tomaatit Heli on istuttanut pieniin paljuihin. Niiden ensimmäiset hedelmät alkavat punastua.
– Kasvatan tomaatit itse kerätyistä siemenistä. Sekin on eräänlaista omavaraisuutta. Poimin talteen myös ruusupavun siemenet. Avonaiselle parvekkeelle sopivat kylmää sietävät avomaantomaattilajikkeet. Varsinkin siperialaiset tomaatit tekevät todella aikaista satoa.
Tomaattien kastelua helpottamaan Heli käyttää biohiiltä, joka sitoo hyvin kosteutta. Se varastoi itseensä myös ravinteita, joita se luovuttaa vähitellen kasvien käyttöön. Kosteuden haihtumista estävät myös tomaattien aluskasveina viihtyvät vesiheinät. Ne ovat eläviä katteita, jotka eivät häiritse millään muotoa tomaattien kasvua.
Lantaa talleilta
Muuallakin puutarhassa biohiili on käytössä maanparannusaineena. Koska kallio on tontilla paikoin hyvin pinnassa, kuivuus voi olla ongelma. Heli parantaa maata myös omalla kompostilla ja bokashikompostilla sekä bokashin valmistamisessa syntyvällä suotonesteellä.
Helin puutarhassa viihtyvät myös monet luonnonkasvit.
Lisälannoitteeksi Heli valmistaa puutarhassa kasvavista nokkosista ja tarharaunioyrteistä käytteitä. Hän on huomannut, että tomaatit suorastaan rakastavat tarharaunioyrttilitkua.
–Yritän toimia kaikessa niin, ettei tänne tarvitsisi tuoda kauheasti mitään kodin ulkopuolelta. Hevosenlantaa tosin olen kuskannut tallilta. Ajattelen, että se on sivutuote siitä, että tyttäreni harrastaa ratsastusta. Kerään talteen männystä pudonneet kävyt ja käytän niitä ruukkujen pohjalla salaojituksena. Neulaset haravoin polun peitteeksi.
Hevosenlanta on melkeinpä ainoa asia, jota Heli on kuskannut puutarhaansa muualta.
Heliin vetoaa permakultturissa juuri tällainen luonnonläheisyys ja säästäväisyys.
Pidän paljon siitäkin, että puutarhassa voi ottaa rennosti. Ei sen tarvitse olla aina timmissä kunnossa. Eikä haittaa, vaikka puutarha joku kesä jäisikin hoitamatta. Siellähän se itsekseen rehottaa.
Teksti: Heidi Haapalahti
Kuvat: Teija Tuisku